United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teitä on minun kiittäminen hengestäni ja minä maksan velkani milloin te vaan tarvitsette minua... Antakaa minulle kätenne!" Minä annoin käteni hänen käteensä ja niin saavuimme haavalasaretille.
Valkolainen ikäänkuin innostuneena lausui: »Niin tuota, voihan sitä nyt vielä tulla, jos syksy tulee kaunis. Siksi toiseksi, minä olen ryhtynyt hommiin saada sitä hypoteekkilainaa ja aion sillä maksaa velkani.» »Soo!» huudahti Klitsi. »Se on hyvää lainaa, se», kuului Siikalahden Mikon nurkasta. Myrkyllisen ivallisesti katsoi Hautalainen taas sinne päin. Mutta Mikko ei mitään huomannut.
"Hyvä rouvani, te joko ette puhu täyttä totta, tahi on teillä huono muisti. Ensiksikin te ette tunne keisaria, sillä minä olen juuri keisari! Ja toiseksi minä en ole todellakaan maksanut teille niin lunnollisesti kuin väitätte. Päinvastoin olen teille velkaa ja minä tahdon nyt maksaa velkani." Näin sanoen luki Napoleon pöydälle suuren rahasumman, jonka hän antoi rouvalle.
"Tässä juuri ajattelin Könnilää, jonka hyvin tunnen. Minä olen ennen melkein päivän päälle maksanut velkani hänelle, enköhän hänen puoleensa käänny vielä, vaikka on vähän entistäkin maksamatta. Nähdäänhän!" "Minä myös aijoin kääntyä hänen puoleensa teidän avullanne tietysti". "Jaa, mutta kirjoittaako hän nimensä teidän vekseliinne, siinä on kysymys", arveli Hovilainen. "Onko suurikin pyyntönne?"
Niin aattelen, ja syöntä kirvelee... Oi Herra, velkani mull' anna anteeks'! Kätkee kasvot käsiinsä. ANNA. Oi äiti kulta, syntiä on surra! Kuin paljon, paljon enk' oo sulle velkaa! Ma paljon enemmän sain oppia Kuin säädyssäni muut. Sun Annas kyllä Voi maalimassa aikoin tulla kerta.
Ja, totta puhuakseni, olenkin tullut tänne rehellisenä velkamiehenä suorittamaan kaikki velkani, tuoden kanssani muutamia muuleja, joiden selkään on sälytetty lunnaiksi aiotut hopeat hopeita kyllin, kunnon serkkuni, jotka riittävät teidänkin prinssin- ja kuninkaankaltaisen hovinne kaikkiin kulutuksiin kolmen vuoden ajaksi.»
Paremmalla sijalla oli silloin miehen mieli. Aamusella alkoivat vieraat lähteä, lähtiessään pistelivät lantteja morsiamen kouraan morsianavun nimellä, vaikka mielessä lie ollut nimenä köyhänapu. Mutta summa oli se, että keräysi lopuksi niitä rahoja 40 markkaa. Suuri apu oli meille. Nyt sain maksaa velkani, jonka otin oppirahaksi. Sitte ostettiin lakki ja kengät.
Minä menen kunnialla häviöön, jos minun täytyy häviöön mennä. Sillä koko pitäjä tietää, etteivät minun velkani ole minun omia velkojani, vaan takauksista syntyneitä.» Emäntä ei enää vastustanut, sillä hän ymmärsi, että hänen miehensä katkeramielisyyteen oli tänään joku erikoinen syy, ja se nyt sattumalta kohdistui tietoon Matin naimispuuhista.
Näytti siltä kuin ei kuningatar ensinkään olisi paheksinut tätä kainoutta; se kai pikemmin miellytti hänen naisellista itserakkauttaan. "Sepä oli hauska kuulla! sanoi hän samalla ystävällisellä äänellä sitte pääsen tilaisuuteen suorittamaan velkani hänelle. Jo kauan olettekin tätä suorittamista saaneet odottaa; minä sanon te, sillä teitäkin tämä velka koskee, kapteeni Stålsköld."
Mitä sanoo onkija, koska oiva hauki ihan rannan korteistossa itsensä koukusta irtitempaisee ja kiirehtii sinilaineihinsa takaisin? Hän puree hammasta ja kiroo. MARKUS. No, peeveli! Mistä myrskyypi nyt? MAUNO. Tahdonpa maksaa velkani. Lue hänelle summa käteen, Martti. Onko paholainen irti? MARTTI. Tässä, herra. MARKUS. Ota vastaan, Niilo. Hän maksaa minulle? ja täyden summan? Mistä?