Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Minä annoin hänelle eroitessamme vähän bernsteinisen ristini, rakkain minulle kaikesta omaisuudestani, ja sain häneltä vähäisen hopea sormuksen, jonka hän, kuulematta kieltoani, repäsi toisesta korvastansa. Minä kannoin tämän vähäisen sormuksen mustassa rihmassa kaulassani, hänen ja molempien äitieni muistoksi, sillä minä taisin täydestä todesta pitää leskeä toisena äitinäni.
Kaulassani oli kultaketjuun kiinnitettynä pieni kotelo, sisältäen Edit Bartlettin kuvan. Se oli ollut rinnallani koko pitkän uneni ajan. Irroitin ketjun, avasin kotelon ja annoin sen seuralaiselleni. Hän otti sen käteensä syvästi liikutettuna, katseli kauan noita suloisia kasvoja ja painoi ne vihdoin huulilleen.
Ja että lupaukseni myös aion pitää, vannon tämän pyhän jäännöksen kautta, jota minulle on suotu armo aina kantaa kaulassani, nimittäin Vapahtajan oikean ristinpuun palasen kautta.»
Wickfield, kurottaen käsiänsä, niinkuin minun tuomiotani torjuaksensa. "Hän sen parhaiten tietää", tarkoittaen Uriah Heep'iä, "sillä hän on aina seisonut vieressäni. Te näette, mikä myllynkivi hän on kaulassani. Te tapaatte hänet huoneessani, te tapaatte hänet toimessani. Te kuulitte hänen puhuvan vaan vähä aika sitten. Mitä muuta minun tarvitsee sanoa!"
*Matti*. Ai ai, minä jo tunnen nuoran kaulassani. *Kuningas*. Nyt sinä petyit taaskin, Matti, sillä minä armahdan sinua, armahdan teitä molempia. Te olette kasvattaneet minun lastani. Toivoakseni hänestä on tullut, kelpo poika. *Matti*. Niin, kyllä se on totta, uskokaa minun sanani, herra kuningas. Tuossa hän on. Mutta kuulkaas, pojat, kumpiko se teistä olikaan prinssi? *Molemmat pojat*. Minä.
Havaitsin vuodettani peittävän maton miellyttävän häntä suuresti; lahjoitin sen hänelle samoinkuin merenvahahelmeni, jotka olivat kaulassani, värilliset kengät ja lasillisen appelsiinimehua, mistä hän ihmetellen iloitsi, mutta hän, samoin kuin hänen neuvonantajansa ja seuralaisensa, olivat hyvin pahoillaan siitä, etteivät he ymmärtäneet minua enkä minä heitä.
En sanonut mitään, rukoilin vain jumalaltani hänelle kostoa. "Häntä suututti, että niin levollisena kärsin hänen raivonsa. "Hän ei tietänyt, että Syphax kantoi vyössään jumalaansa käärmeen muodossa. "Hän tuli eräänä aamuna vuoteeni luo ja näki käärmeen kaulassani. "Hän pelästyi. Sanoin, ettei sen purema ollut kuolettava, mutta kenties sen kosto.
Kyllä, sen olen tosin tehnyt, mutta Mutta? hän ei tahdo teitä tunnustaa pojakseen. Ei tahdo tunnustaa minua? Mutta onhan hän äitini. Se on ollut kaulassani pienestä asti. Sen asian hän ehkä tuntee. Pois sormus, onneton! Kätköön heti, sanon! Te ette ymmärrä minua. Inger-rouva ei suinkaan epäile, ettette olisi hänen lapsensa; mutta, niin katsokaa ympärillenne, katsokaa tällaista rikkautta.
Maarinan leskeksi jouduttua, asuin hänen luonansa. Armas oli aina tuo sisareni. Kuollessansa jätti minulle kaiken perintönsä. Helistimetkin kaulassani ovat hänen antamansa; ne olivat olleet hänen morsius-lahjansa. Ainoastaan hänen silmänsä salli Taivahinen minun ummistaa. Neljäkymmentä vuotta yksin kävelin sitten vieraalla maalla, vieraan kansan keskellä.
Antero on kääntynyt pois ikkunasta, mennyt sinne taas takaisin, häärinyt huoneessaan, siirtänyt kirjoja pöydällään, pannut ne taas takaisin, mutta ei päässyt vielä pukeutumisen alkuun. Niin, niin, sehän on niinkuin sen pitääkin... Mutta mitä minun taas pitikään...? Ka, eihän minulla ole vielä kaulustakaan kaulassani ... olihan se jo, miksi minä otin sen pois? Missä se on?
Päivän Sana
Muut Etsivät