United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos tänään saan tuhat sestertsiä, on Glaucuksen sielu kahden päivän kuluttua Hadeksessa, ja vasta siellä hän saa nähdä, miten häntä rakastin jos sielu siellä vain säilyttää muistonsa ja ajatuskykynsä. Vielä tänään hankin miehet ja ilmoitan heille, että huomisillasta alkaen lasken heidän palkkiostaan pois sata sestertsiä joka päivältä, jonka Glaucus vielä elää.
»Tehkää niin», murajava isäntä virkkoi, »ja jos minä sinun hyväksesi peukaloni lasken, niin katkaiskoot kohtalottaret elämänlankani.» »Köytesi, tarkotat», Lydon pisteli. »Tuossa on sestertio, jolla voit yhden ostaa.» Tuo jättiläinen isännäksi tarttui toisen ojennettuun käteen ja puristi sitä niin lujasti, että veri ruiskahti sormien päästä vieraitten vaatteille. Nämä remahtivat raikuvaan nauruun.
EERO. Kas tuossa, ja oikein rakkaasta kädestä. SIMEONI. No tuota jumalatonta, kun nyt löi minua! EERO. Ja vasten kuonoa. Vähemmästäkin on sappi haljennut. JUHANI. Tuleppas tänne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta nurkasta. SIMEONI. Kas niin, Juhani, pidä häntä koreasti polvillasi, minä lasken housunsa alas. EERO.
Mutta, neiti, minun sydämeni tuntee teidän, vaikken minä teistä muuta tiedä kuin nimenne. Minä olen nähnyt teidän, ja minun sydämeni on syttynyt. Tiedättekö, neiti Anna, mitä todellinen rakkaus on? Jos sen tiedätte, niin tiedätte miten minä teitä rakastan. Anna, minä olen tunnustanut sydämeni salaisuuden; minä lasken teidän jalkainne eteen tämän sydämen.
Teidän miehenne... Ja minäkö? nauroi Irene. Oh, sitähän me aina teemme. Mutta myöskin meidän ystävämme tässä tahtoo teihin nähden, kaunis rouva, koettaa voimiaan. Irene ei ollut mitään ymmärtävinään. Voimiaan? kysyi hän viattomasti. Suon sen mielelläni. Siinä tapauksessa, vastasi Rabbing, ovat aika ja paikka vielä vähemmän tarkoituksenmukaiset. Mutta aseet? Ne lasken minä alas teidän edessänne.
Nyt kerron teille jotakin. Kun käyn ja silmäilen tuota Em'lymme sievää huonetta, tahdon tahdon tulla lestyksi", lausui Mr. Peggotty, äkkiä ääntänsä koroittaen "muuta en saata sanoa jollei minusta melkein tunnu, kuin kaikkein vähimmät kapineet olisivat hän itse. Minä nostelen niitä ja lasken niitä kädestäni ja kosken niihin niin vienosti, kuin ne olisivat Em'lymme.
Lasken sen omalletunnollenne, neitiseni! Rosennase. Minä olen aivan samaa mielipidettä herra majurin kanssa. Tyttöjen ei pidä milloinkaan ajatella avioliittoa, ennenkuin ovat ehtineet kypsyneeseen ikään. Kummellund. Neidillä on oikein. Ja minä luulen myös, ettei neiti itsekään ole vielä tuollaisia hullutellut, vaikka onkin jo ehtinyt samaan ikään kuin meidän painovapautemme. Rosennase.
Ahah! petyitpä koreasti. Ne ovatkin harvat pokot, joita minä tukkaani lasken, vaan enpä kaikkia ämmiä tässä. Sillä olenpa, peijakas vie, kovin kiivasta miestä, niinkuin, sen pahempi, nyt usein kuullaan ja nähdään. Niin, niin, katsos jos nytkin sinua vähän tuhtaan». Noin hän tuossa uhkaili, mutta täyttämättä uhkaustaan. Eikö hän raatsinnut? Sillä paljon piti hän kuitenkin vaimostansa.
Kääntelen saalista kädessäni, haistelen ja pistän pienen mureneen suuhunikin. Kaikesta päättäen se on hyvää ruisleipää, jota kyllä voi syödä, jos on siihen lisäksi voita ja muita särpimiä. No pianpahan näen, mitä talon puolesta vielä aamiaisen lisäksi annetaan. Lasken siis leivän kimpaleen pöydälle ja istahdan vuoteeni reunalle.
*Rosmer*. Rebekka, nyt lasken käteni pääsi päälle. Kiitos, Rosmer. *Rosmer*. Miehen ja vaimon tulee seurata toisiansa. *Rebekka*. Sululle asti vaan, Rosmer. *Rosmer*. Sen päälle myöskin. Niin pitkälle kuin sinäkin menet tulen sinun kanssasi. Sillä nyt minä uskallan. *Rebekka*. Tiedätkö ihan varmaan, että se tie on sinulle paras? *Rosmer*. Minä tiedän, että se on ainoa.