United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ossianein lauluissa hapuilemme aina ikään kuin sakeassa vuorisumussa; sankarien luonne ja muoto, tapaukset ja tapausten tanteret näkyvät vaan hämärinä haamuina, niin ettemme tiedä, näemmekö jotain maan päällä tapahtuvaa vai kuvitteleeko edessämme tuommoinen tyhjä, lihaton, veretön aaveparvi kuin Kreikkalaisten Hadeksessa.
"Silloinpa en luule kenenkään, joka on minua nyt kuuleva, olipa tuo sitten vaikka komediantekijä, voivan sanoa, että minä joutavia lasken ja pidän puheita asioista, jotka eivät minua muka koske", sanoi Sokrates. "Jos se siis on mieleenne, niin alkakaamme tutkistelumme!" XV. "Tutkikaamme ainettamme siltä kannalta alkaen, ovatko kuolleiden ihmisten sielut Hadeksessa vai ei.
Kuulen sinun kutsuvan äänesi; siinä on helähtävä ja iloinen sointu. Sanovat sinun syleilyäsi kunniattomaksi että sinun uhrisi eivät pääse kohtalonkovan Styksin yli. Olkoon niin! En halua tavata häntä Hadeksessa, sillä kohtaisin hänet tuon toisen kanssa! Lepoa! Lepoa! Lepoa! Ei ole muuta Elysiumia minunlaiselleni sydämelle!» Merimies, joka oli uinahtanut kannelle, oli kuulevinaan veden loiskinaa.
Ja vielä: lemmityistensä ja vaimojensa ja lastensa kuoltua ovat monet ihmiset vapaaehtoisesti tahtoneet Hadekseen päästä, viehätettyinä siitä toivosta, että siellä saisivat nähdä ja yhdessä olla niiden kanssa, joita he rakastivat; mutta joka viisautta todenperästä rakastaa ja joka on tullut siihen lujaan toivoon, ett'ei hän missään muualla kuin Hadeksessa voi sanottavassa määrässä tätä saavuttaa, hänkö siis vastenmielisesti kuolisi eikä sinne ilomielin menisikään?
Vihdoin atenalainen sanoi muuttuneella, lempeällä, epäröivällä äänellä: »Kristitty, uskotko sinä oppiesi mukaan, että sielu on kuolematon että ne, jotka ovat täällä toisiaan rakastaneet, yhtyvät tuolla että haudan takana mainehikas nimemme loistaa puhtaana kaikista maisista tahroista että virrat, joita erämaat ja kalliot ovat toisistaan erottaneet, juhlallisessa Hadeksessa yhtyvät jälleen?»
Kaikki minun neuvoni kilpistyivät hänestä kuin herneet alas seinää. Koko Hadeksessa ei ole niin suuria kärsimyksiä kuin hän ansaitsisi. Sellaista se vain on, että joka ei ole kelpo ihminen, sen täytyy olla roisto. Ja onko kenenkään niin vaikea muuttua kelpo ihmiseksi kuin konnan? Karata hyväntekijänsä, sellaisen ylevämielisen herran kimppuun!... Voi jumalat!"
"Ihan täytymyksestä." "Kun siis kuolema ihmiseen iskee, kuolee, kuten näkyy, ihmisen kuolon alainen osa, mutta kuolematon puoli väistyy kuolemata ja lähtee pois tervennä ja turmeltomatonna. Varmempi, kuin mikään muu, on, Kebes, siis, että sielu on kuolematon ja katoamaton, ja toden perästä siis elävät meidän sielumme Hadeksessa."
Jos tänään saan tuhat sestertsiä, on Glaucuksen sielu kahden päivän kuluttua Hadeksessa, ja vasta siellä hän saa nähdä, miten häntä rakastin jos sielu siellä vain säilyttää muistonsa ja ajatuskykynsä. Vielä tänään hankin miehet ja ilmoitan heille, että huomisillasta alkaen lasken heidän palkkiostaan pois sata sestertsiä joka päivältä, jonka Glaucus vielä elää.
Sillä eihän ne voisikaan uudestaan syntyä, jos eivät ne olisi olemassa; ja riittävä todistus siitä, että sielut ovat Hadeksessa olemassa, löytyisi kyllä, kun vaan toden perästä saataisiin selville se, ett'eivät eläväiset synny mistään muusta kuin kuolleista. Mutta jos näin ei ole laita, silloin tarvitaan toinen todistus." "Aivan oikein", sanoi Kebes.
"Siltä näyttää", sanoi hän. "Siis meidän sielumme löytyvät Hadeksessa", sanoi Sokrates. "Nähtävästi", vastasi Kebes. "Eikö nyt näihin kuuluvista synnyistä eli muutoksista toinen satu olemaan selvä? sillä tottahan muutos elämästä kuolemaan on selvä, vai kuinka?" "On kyllä", sanoi hän.