United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuossa kolme kolikkoa sinulle; ummista silmäsi, poikaseni, ja sano, ettet nähnyt minua. Hyvästi! FLAMINIUS. Mitä? Onko maailma niin muuttunut? Me eläväiset elämmekö vielä? Pois, musta halpuus, hempijäsi luo! LUCULLUS. Ha, ha! Nyt näen, että olet narri ja aivan omiasi herrallesi. FLAMINIUS. Ne nuokin rovot sua kärventäkööt! Sulattu kulta kadotukses olkoon, Sa ystävän vain paise, et hän itse!

"On kyllä." "Osoita nyt", sanoi hän, "sinäkin minulle, mitenkä elämän ja kuoleman on laita. Etkö sano, että kuolleena-oleminen on elämisen vastakohta?" "Sanon." "Ja että ne toisistaan syntyvät?" "Niin." "Mikä se siis elävästä syntyy?" "Kuollut", sanoi hän. "Ja kuolleesta taas?" "Elävä, se täytyy minun tunnustaa", sanoi hän. "Kuolleista siis, Kebes, syntyy sekä elävä että eläväiset?"

Silloin uusin runoin Runeberg jo Tuli, loihti, nosti noidansauvan, Kajahutti taikakanneltansa. Katsos vaan ken uskonut ois tuota! Kotimaakin, vaikk' on köyhä, kylmä, Taideniekan taulull' on ihana; Suomen maat ja maisemat ja ilma, Suomen salmet, lahdet, lammit, laaksot Lumoovat nyt silmäs ihanteella. Mitäs on nuo miehet sekä naiset, Edessämme aivan eläväiset, Taiturin tään tauluihinsa luomat?

Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi iloisemmalta kuin on kukaan toinen ma näytän tässä seurass' iloisien. Ja uskot oikein; eläväiset täällä vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, miss' ennen mietintää jo miete näkyy. Mut että pyhä rakkaus, joss' aina ma valvon sielun silmin, saaden tuosta suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen

Mieli tapailee kuvia niiltä entisiltä ajoilta, jolloin nuo nyt kukistuneet muistomerkit olivat vilkkaan ja toimivan elämän keskustoina, jolloin noiden kivimuurien sisällä, jotka nyt jo vuosisadan vuosisatansa perästä ovat seisoneet kosteina, autioina holveina, vielä eleli ihmisjoukko tuntien, ajatellen, toivoen ja toimien niinkuin me nyt eläväiset, ja niinkuin taas ne, jotka kerran kuljeksivat meidän raunioituneiden muistomerkkiemme keskellä, ja meidän, vainajien, unohtuneiksi nurmettuneilla haudoilla.

Harvat näyttivät huolettomilta ja kankeilta, monet kiivailta ja harrastuneilta, useat levottomilta ja raivoisilta, heidän karkeat kasvonsa olivat eläväiset, heidän silmänsä vilkkaat ja heidän hiuksensa siivoomatta ja sukimatta.

Kuten tiedämme, löytyy vanhastaan eräs sanoma, että sielut, täältä lähdettyänsä, ovat siellä, ja että ne jälleen tänne palaavat ja syntyvät kuolleista. Jos nyt asian laita näin on, että eläväiset syntyvät kuolleista, niin mitäpä muuta kuin että meidän sielumme todellakin ovat siellä olemassa?

Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi iloisemmalta kuin on kukaan toinen ma näytän tässä seurass' iloisien. Ja uskot oikein; eläväiset täällä vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, miss' ennen mietintää jo miete näkyy. Mut että pyhä rakkaus, joss' aina ma valvon sielun silmin, saaden tuosta suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen

Palkeet korjasi hän tulen luota ja työkalut kaikki, joill' oli työskellyt, pani lippaaseen hopeaiseen; sienen kostuttain kädet sitten pyyhki ja kasvot, kaulan jänterisen sekä ryntäät ruskeakarvat, koht' ihoviittaan verhoutui, lujan koppoen sauvan ontui ukselleen; kuvaneidot kulkua auttoi, kultaiset, vaan kuin eläväiset impyet kuunaan.

Sillä eihän ne voisikaan uudestaan syntyä, jos eivät ne olisi olemassa; ja riittävä todistus siitä, että sielut ovat Hadeksessa olemassa, löytyisi kyllä, kun vaan toden perästä saataisiin selville se, ett'eivät eläväiset synny mistään muusta kuin kuolleista. Mutta jos näin ei ole laita, silloin tarvitaan toinen todistus." "Aivan oikein", sanoi Kebes.