Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
"Kuulkaas, isä! minä voin alkaa tehdä työtä, teidän apunanne, ja luulen että yhdessä ansaitsemme niin paljo kuin joukko syöpi." "Sopisi tuotakin koettaa. Jos sinä nyt edes jaksaisit köykäisemmät työt tehdä, niin joutuisi paljonkin pikemmin. Vaan olen minä ajatellut, että kun vähän tästä pääsis siirrähtämään, täytyis ottaa uudet tuumat ja ruveta maata viljelemään."
Totuus on kotelo, toukka ja perho!» Taa korpien päivä painuu, vesi kultana kimmeltää, mut kultaisempina kaislat ja salmet ja saaren pää. Ah, rinta rauhaton, jospa levon täältä se löytää vois ja muistoistaan jos pääsis eik' ollut toivoja ois! Tuon auringon kullan kenpä vois kätkeä sydämeen ja itselleen olla outo kuin kaislat ja välke veen! Hiljaa, hiljaa, sydänparka!
Nenä tuo on tosi sana Toisin olla tulis sen: Tulis saada kansi, hana, Lukko kanssa avaimen. Torven kallon korkein töyry Sietäis edes pienenkin, Jotta pääsis juomain höyry, Ulkoisihin pilvihin. Muutokset nuo tarvittaisiin, Sitte syntyis ihminen. Jos vain minä muuttaa saisin, Kyllä muuttaisinkin sen. Valtiopäivämiehillemme.
Poika-parka ei tuskin tiennyt, mitä lauloi; ainakin Taavetista ja muista murheen-sauvoista oli hän kokematon kakara, joka näkyi siitä, ett'ei murheensa suinkaan ollut aivan raskasta laatua, koska hän ehtoolla koulusta palatessaan lauleskeli vallan toisia lauluja. Hän lauloi, näetten näin: "Minä se olen mamman poika, Mamman oma Olli; Hei, kun pääsis piankin Jo mamman velliä kolliin!"
Kun muut käy maata uneen vaipuin, mä lähden humuun öisen haan; veet karvaat itken, sydän kaipuin taas kotiin häntä halais vaan. Oi, jos hän palais vaan! Oi, jos hän palais vaan! Nuo vuoret antaisin, jos kotiin Ylämaan Heiska palais vaan! Jos moni kelmi palkkans' saisi, ja roikkuis ruojat nuorassaan, taas onnenpäivät sarastaisi, ja Heiska pääsis palaamaan. Oi, jos hän palais vaan!
Niin on lyhyt Lyytinenkin Kyllä kastellut kynänsä, Kyyneleillä kylvön tehnyt, Itkun kanssa istuttanut Näitä nöyriä sanoja, Puuttuvaisia puheita, Aivan lapsen lausunnoita. Jospa arvonkin asia Vielä pääsis päätöksehen, Että onnesta osansa Saisi, itkusta iloja.
Miks heittää hiiteen lemmon ongelmoita En vihdoinkin ma viisastuen vois? Tai antaa niille varmat vastaukset, Niin pääsis rauhaan rinta kärsinyt? Liet, Luoja, sä oikukas voima vain Ja tiedoton, hirveä mahti, Tai kaikenko viisas sä kaitsija liet Ja lempeä lastesi vahti? Mikä hetkin, sä mahtava, tiedä en; Olen vain sinun luomasi ihminen.
Nään hengessäs jo heijastuksen tästä valosta ijäisestä, jonka näkö, vain kerran nähty, ikilempeen lietsoo. Ja muu jos rakkautenne viettelevi, se vain on tuike valon tuon, mi väärin tajuttunakin läpi loistaa siitä. Sa tietää tahdot, sanan syödyn voiko teolla muulla korvata, niin että vapaaksi sielu pääsis kantehestaan.»
Mua aavistaa, ett' jäljille oon tullut. HALONEN. Jos pääsis vaan, ei oisi hullumpaa, Vaan niinkuin kettu sangoissa täss' istun. ANNA. Se merkillistä! Häpeältä näyttää Tok' että kettu, vanha niinkuin sie, Ei pintehestä pääse luikahtaan. HALONEN. Niin kyllä, poika! Mutta vartioita Mun täytyy lintua, juur' kallista. Jos pois se lentäis, hitto minun veisi. ANNA. Se lintu siis on työläs vartioita?
Miks heittää hiiteen lemmon ongelmoita en vihdoinkin ma viisastuen vois? Tai antaa niille varmat vastaukset, niin pääsis rauhaan rinta kärsinyt? Liet, Luoja, sä oikukas voima vain ja tiedoton, hirveä mahti, tai kaikenko viisas sä kaitsija liet ja lempeä lastesi vahti? Mikä lietkin, sä mahtava, tiedä en; olen vain sinun luomasi ihminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät