Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
MARIA. Oi Anna kulta! ANNA. Metsän kautta pois Me hiipikäämme. Kivärin ma kätken Tok' ensiksi, jos meitä vainottais... Ottaa kivärin, jonka Halonen jätti. MARIA. Oi auta! Tuolla ... tuolla tulee hän! Se julma ... kaikki hukkaan mennyt on! Viides Kohtaus. Edelliset. Kapteini von Stöbern. ANNA tähtää kiverillä von Stöberniä. Jos askeleen vaan käyt, oot kuolon mies!
HALONEN. On viisahinta maaten nälkä poistaa, Sill' leipää tääll' ei oo ja tuskin vettä. Se lemmon ämmä ruokaa noutaan sai, Vaan poissa on hän, ja nyt huutaa vatsa Kuin hukka talvi-yönä tuimasti, Sen konnan mustan nahan pilkottaisin, Jos kourissani tässä olisi vaan. ANNA. No, miks' et lähde itse viinamärkää Ja ruokaa noutaan, enemmin kuin tässä Nyt suututtelet nälkää nähden vaan? Itsekseen.
Ensimmäinen Kohtaus. Halonen, istuu kiväri olalla torpan portailla. HALONEN. Ois mussa kyllä miestä muuhunkin, Kuin neitolintuisia kaitsemaan. Saan kelpo makson, sit' ei kieltää voi, Mut ikävää on tää, ja vihdoin ehkä Viel' sormellakin mulle osoitellaan, Ja herjanimet annetahan. Tänne Ei kenkään tulle. Ihmeekseni käy, Miss' tuota raukkaa täällä tallitaan.
Mua aavistaa, ett' jäljille oon tullut. HALONEN. Jos pääsis vaan, ei oisi hullumpaa, Vaan niinkuin kettu sangoissa täss' istun. ANNA. Se merkillistä! Häpeältä näyttää Tok' että kettu, vanha niinkuin sie, Ei pintehestä pääse luikahtaan. HALONEN. Niin kyllä, poika! Mutta vartioita Mun täytyy lintua, juur' kallista. Jos pois se lentäis, hitto minun veisi. ANNA. Se lintu siis on työläs vartioita?
Tuosta tuli ainakin minun mielikuvituksessani Lönnrotin kuvaan piirre karjalaista runolaulajaa eikä vain laulattajaa, ja minusta tuntuu kuin olisi se luonnos, jonka Eemil Halonen laati Lönnrotin patsaasta vaatimattomuudessaan, yksinkertaisuudessaan ja luonteen- ja kansanomaisuudessaan lähempänä tätä kuvaa kuin se virallisempi, joka nyt kohta tulee Helsinkiin pystytettäväksi.
Ma varma oon, ett' hällä tietoa On väkinäisyydestä, ryöstöstä; Hän viekkahasti tiedustusta väisti. Vaan vastauksista ma päättää voin, Ett' näillä paikoin vankeudessa On ryöstetty, on Maria... Oi taivas! Mull' valaistusta, johdatusta suo! Nousee edelleen mennäksensä. HALONEN, huomaa Annan. Hoi, kenkä siellä? Köyhä poika vaan, Ku mieron tiellä leipää kerjäilee. HALONEN. Vai niin!
HALONEN. Kah!
Varmaan on se roisto Nyt juovuksissa taasen viinasta, Jon mulle ostaan lähti. Perkelettä! Mun täytyy mennä katsomahan, eikö Tuot' lemmon ämmää kuulu metsässä. Menee perälle päin, jossa seisahtaa ja tiedustellen katselee metsää kohden. Toinen Kohtaus. Halonen. Anna. ANNA, tulee talonpoikaiseksi pojaksi vaatetettuna vastaiselta puolelta näyttämöä.
Sill' vahvat siivet on kuin kotkalla, Ja kynnet suuret päälliseksi, arvaan, Kun kivärillä varustettu oot? HALONEN. Ei niin! se pieni kyyhkynen on vainen, Mi koppilossa istuu kukertaa. Vaan, näätkös, jos ken tänne tulla sattuis... ANNA. Tänn' ei tuu kenkään, tällä aikaa suinkaan. Sull', ukko, tahdon neuvon hyvän antaa, Sa Vappua ja ruokaa, viinaa käy, Sill' aikaa vahtina ma viivyn täällä.
No, ällös peljätkö. Ma valpas oon, Ja hiukan ruokaa iltaseksi pyydän Vaan palkasta. Mun myöskin nälkä on. HALONEN. Ei, heikkarissa! Sit' en suinkaan tohdi. ANNA. No, Herran haltuun sitte! Ilta joutuu, Mun täytyy kiiruhtaa, ett' jonnekin Ma ennättäisin, missä mierolainen Voi leipäpalan saada nälkäänsä. Käy muutaman askeleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät