United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kuulen heidän tulevan ja kätken itseni puitten verhoon, josta katselen kuoleman työtä. ANGELO. Mikä paradisin aamu! Maasta nousee tuoksu ylös, puista virtaa tuoksu alas ja kaikkialta kaikuu tuhanten lintusten äänet, koska tuuli makaa ja virta uneksuu kukkasvuoteessansa. Mikä aamu! Tässä luonnon kauneus vuotaa yli ja hämmästyen seisoo maalari.
Vaan anna minulle yksi kukka muistoksi taikka kaksi. Toisen kätken sydäntäni vastaan toisen lasken hattuuni! Amalia. Saat, saat, jos voit odottaa!
Kuljin taaskin tuntureille syntymäseudullen, mutta kotonani vieras lienen jo omillen. Oma mieleni kaihovi kauaksi pois, pois sinne, miss' onnensa löytää vois Tänne kätken tuntureille kaihoisan lempeni. Tääll' en varmaan ole tiellä, armas, sun onnesi. Miten lemmin, et konsahan kuulla sä saa, et konsana minua nähdä saa. *Melodrama.*
Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Vielä mä tuohon mutkan muistan, mutkan muistan, keinon keksin kynnöllesi, kylvöllesi, karjoillesi, kasvuillesi, kuillesi kumottaville, päivillesi paistaville: tungen kuuhuen kivehen, päivän kätken kalliohon; annan pakkasen palella, vilun ilman viivytellä kyntöjäsi, kylvöjäsi, elojasi, toukojasi; saatan rautaisen rakehen, teräksisen tellittelen halmehillesi hyville, parahille pelloillesi.
Johonkin läpeen ruumihin nyt kätken, Siks kunnes herttua sen hautaan laittaa. Kun palkan saan, niin olkoon täällä hiis; Kaikk' ilmi tulee; joutuun matkaan siis! TOINEN N
Hän ei koettanut tehdä sitä salaa; päinvastoin hän kääntyi Brunoon päin, niin että tämä sen näkisi. Miksi panet pullon lompakkoon? kysyi Bruno; siitä aineesta olen jo saanut kylläni ... niin, enemmän kuin kylläni. Minä tiedän sen, vastasi Anna; mutta minä en enää uskalla pitää tätä pulloa säilössäni, ja siksi kätken sen nyt lompakkoon.
MARIA. Oi Anna kulta! ANNA. Metsän kautta pois Me hiipikäämme. Kivärin ma kätken Tok' ensiksi, jos meitä vainottais... Ottaa kivärin, jonka Halonen jätti. MARIA. Oi auta! Tuolla ... tuolla tulee hän! Se julma ... kaikki hukkaan mennyt on! Viides Kohtaus. Edelliset. Kapteini von Stöbern. ANNA tähtää kiverillä von Stöberniä. Jos askeleen vaan käyt, oot kuolon mies!
En väärin ymmärtänyt silmäystä, Tuot' arkaa, haaveksivaa. Kirje, sinä Hänelle lausu, mit' en itse taida. Pyhyyteen, jota lähestyy vaan hän, Sen kätken. Kun hän tulee, rukoilee, Rukoile puolestani, pyhä äiti! Jo tullaan! Hän ja hänen isänsä. Seitsemäs kohtaus. Mun tyttäreni! Liiaks kihlaustas Juhanin kanssa estellyt jo olet. Ei laatuun käy se enään. Näänhän itse Kuin kukat poskillasi kuihtuu.
MAIJA. Niin, Anni ja Huotari! Keinutaanko yhdessä? TOLARI. Keinutaan. MAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit. TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka! MAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein järelle. Tuossa on. Jo minä sen osaan. MAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? Nyt kun minä tämän kätken, niin et vissiin löydä.
Ma muistan ja se muisto nyt mun murtaa kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen, kun eloss' ennen opetitte mulle inehmon kulun kuolemattomuuteen. Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän. Mut mitä elämästäin ennustatte, kirjoitan, kätken naista varten, joka sen selittää, jos hänen luokseen saavun.