United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli selittänyt syyksi, ettei hän hennonnut erota isästä, joka kävi vanhaksi ja kivuloiseksi, ja jolla ei ollut ketään muuta läheistä hoitajaa. Siihen oli Juhanin täytynyt tyytyä. Mutta Hanna oli silloin nähnyt hänen silmissään semmoisen ilmeen, joka häntä puistatti, melkein peloittikin.
EERO. Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti tärähti Juhanin ääni. JUHANI. Pystyssä seison. TUOMAS. Kerran vielä, Timo. TIMO. Koetetaan, koetetaan. JUHANI. »Ventta-holl!» Housuni putoo! TIMO. »Mutta nyt, sanoi Kaitaranta». JUHANI. Housuni putoo! Kuuletko sinä? TIMO. Kas noin, veljeni! AAPO. Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? EERO. Ja puhaltaen niinkuin sonni-härkä.
Mut kuohuin povi nousee Juhanin, Hänessä kiukku, tuska raivoaapi; Ja seinält' olan takaa vihdoinkin Hän tempaa viritetyn pistuolin Ja vastineeks sen veljeen ojentaapi. Näin taru julma näist' on kulkenut, Viel' ehkä kertomustain kolkompana; Jos sä, jok' olet tätä kuunnellut, Kovasti olet kovaa tuominnut, Niin lievikkeeksi kuule rauhan sana.
Hän rupesi ahnehtimaan perunannostoa samalla kuin riihiäkin puitiin, joten ennen syyskuun loppua oli riihet puitu ja perunat ja nauriit kuopassa. Nyt Auno laski Juhanin pois talonsa toimista ja he elää kyhnerehtivät Jertan ja Matin kanssa kolmen ilman mitään lisäväkeä. Jertankin täytyi pysyä tanssista poissa, mutta hänen mielensä painui ikäväksi.
Iskivätpä poikaan Tuomas ja Simeoni kiinteillä kourilla; ja parastansa teki nyt Juhanin hulja. Siinä Eero huusi, potki ja raivosi, ja päästyänsä viimein, katsoi hän ympärilleen hirmuisella, murhaavalla muodolla. JUHANI. Kas niin, otappas kirja kouraas taas ja opeta meitä sievästi, junkkari, ja muista tätä löylytystä, koska sun kanalja kieles tahtoisi tästälähin haastella pilkkasanoja. Vai niin!
Iisakki saapui sinne myös ja rupesi juttelemaan. Sillä kerralla hänkin huomasi Juhanin suuresti muuttuneen. Mihinkään kysymyksiin ei häneltä saanut vastausta. Hän tuijotti vain eteensä ja lähti sanaa puhumatta soutamaan joen poikki kotiinsa. "Mitä se tuo Juhani sairastelee... ei se vain entiselleen näytä toipuvan", sanoi Iisakki sisälle tultuaan.
EERO. Minä kuulin kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaissani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee. JUHANI.
Kun hän lähti takaisin sisälle, seisoi Paloniemen Juhani melkein hänen vieressään. "Hanna", sanoi Juhani omituisen pehmeällä äänellä. Hanna pysähtyi ja vastoin entistä tapaa antoi kätensä olla Juhanin kourassa pitkän aikaa. "Onko sinulla mitään erityisempää minua vastaan, kun usein olet niin tyly ... nyt tänä iltana varsinkin?" puhui Juhani, ja ihmeellisen pehmeältä kajahti hänen äänensä.
Ja siinä seisoi vielä hetken mahtava sovintomies, katsellen kohden tähtikirkasta taivasta, haastellen Juhanin kanssa ilmoista ja tuulista. Viimein otti hän hyvästi, ja syvään kumarsi Juhani, raappaisten jalallansa, ja ometan seinässä priiskahtelivat santa ja pienet kivet.
Riikka oli valmis, keräsi hameen ja esiliinan toiseen käteensä ja laski toisen kätensä Juhanin olkapäälle, korjattuaan huiviaan. Ja niin sitä mentiin. Riikka pyörähteli nopeasti ja ruumistaan sirosti keinutellen ja Juhani löi tahtia sekä käsillään että jaloillaan. »Hei, pelimanni, nopeampi ja reilumpi tahti!»