United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kauhistuin ja hyppäsin pelosta pystyyn, vaikka olinkin kuoleman sairas. Senjälkeen rukoilin hartaasti Jumalata, että Hän minut parantaisi. Ja Jumala kuulikin rukoukseni. Kaikkien ihmeeksi aloin vähitellen parantua. Ja ennen kuin uusi kesä joutui ja puihin lehti puhkesi, olin minä jo iloinen ja terve. Kesällä minulla oli hauskaa. Aamusta iltaan olin ulkona pihamaalla.
Noin viikon perästä oli hedelmä seniltaisesta keskustelusta kypsynyt. Kun eräänä aamuna heräsin ja vilkasin "Iltalehden" alakertaan, näin siinä pitkän jutun, jonka alla oli selvillä kirjaimilla painettu Janne Kankkunen. Luin sen läpi ja kauhistuin.
Mutta palvelijani tulee tuossa paikassa, tee hyvin ja istu odottamaan sinne saliin pikkuiseksi aikaa. Kyllä elä anna häiritä itseäsi millään muotoa. Hän vetääntyi takaisin. Lapset olivat ällistyneet outoa ilmausta ja unhottaneet huutamisensa. Sain sillä tavoin hiukkaisen lomaa. Katsahdin ympärilleni ja kauhistuin.
Sitten teki hän vielä monta muutakin temppua, ja talutti minun viimein ylös korkealle vuorelle; siellä kumartui hän eteeni ja sanoi »astuppas selkääni». Minä kauhistuin, mutta en uskaltanut kynsiä vastaan, vaan kiipesin sievästi hänen niskaansa ylös.
Minä kauhistuin kovasti ja olin vähällä menettää ymmärrykseni ja älyni tänä hirveänä hetkenä, kun ryöstetyn saaliin muisto vielä vaivasi omaa tuntoani." "'Mitä nyt teemme tuolle penikalle, kun sen äiti on kuollut? huusi vaimoni väännetyin kasvoin ja hurjalla äänellä, ja tavoitti äskensyntynyttä tukehuttaaksensa.
Kammion ovella pysähtyi Shvabrin ja änkytti: "Teidän majesteetinne, minä huomautan teille ennakolta, että hän on kuumetaudissa ja on houraillut kolmatta vuorokautta lakkaamatta". "Avaa ovi!" käski Pugatshev. Shvabrin rupesi etsimään taskustaan ja sanoi unohtaneensa avaimen. Pugatshev potkasi ovea jalallaan; lukko hyppäsi sijoiltaan, ovi aukeni ja me astuimme sisään. Minä katsahdin ja kauhistuin.
Minä kauhistuin huomatessani, ett'ei ainoallakaan ollut kristillistä sanaa sanottavana, ajoin kaikki ulos, koetin tuolle ihmisraukalle saada selväksi, että Jesus ottaa syntisiä vastaan. Ainoastaan asiasta tietämätön sanoo tähän: "Kas niin, semmoista on raaka kansa!"
Koko heidän aikansa meni vain elatuksen hankkimiseen. Koko päivän, aamusta iltaan, he vain vaanivat ja väijyivät, piilivät ja pakenivat, ja mielenkiinto, jota he toisiaan kohden osoittivat, oli lähinnä syömärin, joka tutkii lautastaan. Kun tuon huomasin, kauhistuin. Oliko tämä elämän arvoista? Eikö elämällä siis ollut mitään sen suurempaa ja korkeampaa tarkoitusperää?
Hän loi minuun hämmästyneen katseen ja ilmoitti sitten, että oltiin matkalla erääseen Parisin esikaupunkiin. Minä kauhistuin. "Mutta sanottiinhan minulle, että tämä omnibussi menisi keskikaupunkiin ja sivuuttaisi sen kadun, jonka varrella Café de la Régence sijaitsee". "Sieltäpäin se juuri nyt tulee", vastasi hän. "Ja koska se sinne jälleen palaa" kysyin? "Ei ensinkään enää tänä iltana."
Mutta silloinkin oli keskustelun väliaikoina salaman nopeudella välähtänyt mielessäni se tuskan esimaku, joka minut oli valtaava, kun ei mikään enää kiinnittänyt puoleensa ajatuksiani. Tiesin, etten voisi nukkua sinä yönä, ja olen varma, ettei kukaan käsitä sitä pelkuruudeksi, vaikka tunnustankin, että kauhistuin valveilla makaamista ja miettimistä.