Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ma muistan ja se muisto nyt mun murtaa kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen, kun eloss' ennen opetitte mulle inehmon kulun kuolemattomuuteen. Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän. Mut mitä elämästäin ennustatte, kirjoitan, kätken naista varten, joka sen selittää, jos hänen luokseen saavun.
Tällä hetkellä, jatkoi viimemainittu, minulla ei ole sydäntä torua teitä sen johdosta, että olette antanut meidän täällä Gunilholmassa niin kauan turhaan odottaa tuloanne. Miten olenkaan ansainnut näin suurta ystävällisyyttä? kysyi lääkäri. Teidän kuvanne väikkyy usein silmissäni, sanoi kaunis emäntä. Minunko kuvani? huudahti lääkäri.
Vouti tarkasteli nukkea, ymmärtämättä mitään, mutta hänen vaatteestaan oli kyllä sen kauhtana ja hänen talvivyöstään oli lanka, joka oli sidottu sen ympärille. Mutta mitä tämä merkitsee? Se on varoitus. Mikä varoitus? Se on tehnyt teidän kuvanne. Kuka? Joku, joka tahtoo teidät tuhota. Hulluko sinä olet? Vai mitä kujeilet?
"Että kuvanne on ollut ajatuksieni jokapäiväinen, että minä koko sydämeni voimalla teitä lemmin, uskallanko edes toivoa vastarakkautta?" pehtoorin viimeiset sanat olivat niin heikot, että niitä tuskin kuulikaan, ja hän läheni Klaaraa epävakaisilla askeleilla sekä vastaanotti Klaaran tarjotun käden, jonka hän painoi vasten huuliansa. "Te teette minut sangen onnelliseksi.
Oi sallikaa minun tunnustaa että se Saara, jota muinoin sanoitte tyttäreksenne ja siskoksenne ei kuitenkaan ole tykkänään kelvoton. Syvälle hän kyllä on vaipunut, mutta hän on koettanut nousta alennuksestansa ja teidän kuvanne ovat hyvien enkelien tavoin ympäröineet häntä parannuksen tiellä.
Ma hälle: »Jotain jumalaista loistaa ihmeellisillä kasvoillanne, joka kuvanne kuolevaiset himmentävi. Siks vitkaan vasta mulle muisto palas; mut nyt mua auttaa, mitä virkoit, siksi helpompi mieleen palauttaa on kuvas. Mut lausu: Te, tääll' iki-autuahat, kai kaihoatte paikkaa korkeampaa, enemmän nähdä, enemp' ystäviä?»
Ei, ei, ei! huusin minä niin pian kuin kykenin puhumaan. Ja sata kertaa ei! Tietysti näen teidän kuvanne enkä kenenkään muun. Teidän muotoanne olin kuvaavinani, teidän ainoasti. Mutta hän ei kuunnellut sanojani. Katsokaapa tuohon! sanoi hän matalalla, tuskin kuuluvalla äänellä, osoittaen omaa kuvaansa peilissä. Kenenkä muodon tuossa näette? Teidän tiedysti!
Se tulkoon! RACHEL. Vaimo, missä olen nähnyt teidän kuvanne? MARCIA. Sinä saatana, joka sylistäni temmasit onneni pois! PISANO. Hirmuinen vaimo! 1:N PALVELIJA. Oi hirmuisuus, oi kauhistus! 2:N PALVELIJA. Hävityksen kauhistus! PISANO. Iskekäät häneen kyntenne. GIOTTI. Että seisoo hän kuin sepän kruuvipenkissä. Haa! olisiko häpeä, jos halkasisin hänen ryöväripäänsä?
Ma muistan ja se muisto nyt mun murtaa kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen, kun eloss' ennen opetitte mulle inehmon kulun kuolemattomuuteen. Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän. Mut mitä elämästäin ennustatte, kirjoitan, kätken naista varten, joka sen selittää, jos hänen luokseen saavun.
Ma hälle: »Jotain jumalaista loistaa ihmeellisillä kasvoillanne, joka kuvanne kuolevaiset himmentävi. Siks vitkaan vasta mulle muisto palas; mut nyt mua auttaa, mitä virkoit, siksi helpompi mieleen palauttaa on kuvas. Mut lausu: Te, tääll' iki-autuahat, kai kaihoatte paikkaa korkeampaa, enemmän nähdä, enemp' ystäviä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät