Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sillä en tiedä, uskallanko sen tunnustaa mutta ei ainakaan minua ole mikään ulkomailla matkustellessa liikuttanut enemmän kuin se, kun kohtaa siellä jotakin kotimaista, jotakin »omaa», jotakin, joka näöllään, tuoksullaan tai muulla muistuttaa minua siitä, mitä kotona on.
Kuuletteko, he tulevat ylös portaita! Olaf Skaktavl! Teistä riippuu, olenko huomenna lapseton nainen vai Käyköön niin! Vielä on minulla yksi luja koura tallella. Uskallanko tosiaan sen ? Ei, ei, se ei saa tapahtua! Nyt se meni! Kaikki tuolla on hiljaista. Sinä näit sen, Jumala, että minä epäröin! Mutta Olaf Skaktavl oli liian nopeakätinen. Onko se tehty?
Mutta nyt tunnen sinut, enkä voi parempaa morsianta pojalleni toivoa. Ole sinä hänelle lohduttajana taisteluissa, sillä hän on joutunut myrskyiselle merelle ja sitä tarvitaan vapahtajamme asettamaan. Minun, lähtöni on lähellä, mutta nyt lähden mielelläni, olisin vaan suonut näkeväni Antin kerran saarnastuolissa, muuta en enää kaipaisi. Vaan uskallanko minä enää papiksi ruveta?
"Että kuvanne on ollut ajatuksieni jokapäiväinen, että minä koko sydämeni voimalla teitä lemmin, uskallanko edes toivoa vastarakkautta?" pehtoorin viimeiset sanat olivat niin heikot, että niitä tuskin kuulikaan, ja hän läheni Klaaraa epävakaisilla askeleilla sekä vastaanotti Klaaran tarjotun käden, jonka hän painoi vasten huuliansa. "Te teette minut sangen onnelliseksi.
Tänne ylös ei kuulu kaikki sanat, mutta kovin kuohu tänne kuitenkin pärskähtelee sanoissa semmoisissa kuin: »minä en tiedä, tokko uskallan tässä salissa, jonka seiniä koristaa keskiajan emblemit, en tiedä, uskallanko täällä johtaa mieleen sitä maata Europassa, jossa artikkeli ihmiskunnan oikeuksista ensi kerran julistettiin!» Vihellystä ja jalan polkemista aateliston junkkerien penkeiltä.
Määrää mikä rangaistus tahansa, minä alistun kaikkeen. Tahdotko että matkustan pois ehkä jo huomispäivänä, sano? SYLVI. Matkustat pois? Ei, Viktor, sitä et saa tehdä. Et saa lähteä pois, minä surisin itseni kuoliaaksi. VIKTOR. Sylvi ! Uskallanko ajatellakaan? Sinä ? SYLVI. Nyt putoo kuin suomukset silmistäni. Olenhan minä rakastanut sinua aina lapsuudesta saakka, Viktor.
Knut sytytti hitaasti sikarin ja heittäytyi nojatuoliin, joka oli ikkunan ääressä. »Noo vai niin», hän sanoi. »Uskallanko minä kysyä, onko minulla sisaria?» Vanha Holt koitti nauraa, mutta se ei onnistunut. »Tämä on sinulle odottamatonta . Kas, näetkös hän on vanha palvelija tullaan niin perhanan tuttaviksi . Muuten minä vakuutan sinulle » »Oli menneeksi.
En tiedä, uskallanko, vastasi hänen ritarinsa. Kenties jää on heikompaa täällä päin. Mitä, herraseni? huudahti neiti de Lynar. En tiennyt tätä ennen, että ruotsalaiset kykenevät kaikkeen vähän pelkäämäänkin, kun niin sattuu. Kiitän kohteliaisuudestanne, vastasi nuori kreivi hiukan loukkautuneena, ja jos se teitä huvittaa, on minulla kunnia seurata teitä kuolemaan.
Hänellä oli se jo, hän tunsi Ranskan kuninkaalle lähettämäni kirjeen. Egmont oli oikeassa: Du Barry on kavaltanut meidät. Uskallanko kysyä teidän majesteetiltanne, mistä markiisitar Egmont on hankkinut rahaa? Markiisitar? Mitä siitä tiedätte? Tiedän vain, että hän on saanut lykätyksi neuvoskunnan vehkeet ja hankkinut rahaa tavalla, joka hänelle itselleen on vaarallista. Jumalani!
"Nyt, armaani", sanoi Dora, vetäen Eugenin viereensä pienelle sohvalle ja nojautuen häneen, "nyt meillä on sopiva 'ympäristö' jutuille ja kertomuksille... Minkätähden luulit, että et koskaan tulisi onnelliseksi?" "Ah sitäkö ... en ymmärtänyt, mitä tarkoitit, olin unohtanut sen", vastasi Eugen hymyillen, "enkä tiedä, uskallanko puhuakaan siitä." Doran kasvot synkistyivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät