Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Oltuani 27 vuotta sotapalveluksessa otin eron virastani ja palasin kotiini, jossa vietin yksinäisyydessä rauhallista elämää... Isäni ei ollut aikoinkaan enää elossa. Luulinpa saavani loput päiväni viettää rauhassa. Mutta syttyi tämä Turkin sota, ja tänne halusin vanhanakin. Kotitalouteni annoin erään pehtoorin huostaan, jolta sinä olet oikeutettu sen vastaan ottamaan.
Nuoren tytön poskille levisi säälinhymy harmaantuneen pehtoorin ymmärtämättömyydestä. Hän heitti ruunit, paksut kiharansa taaksepäin ja huusi nuoruutensa elävyydellä: "Te olette yks'päinen, Werner. Minulleko enoni olisi pitänyt antaa omaisuuden, vaikka serkullani on yhtä suuri oikeus siihen? Tiedätte kyllä, että yhtäpaljon huolta, kuin iloakin seuraa semmoista omaisuutta kuin tämä on.
"Lähtekäämme!" oli Klaaran vastaus. Heti sen jälkeen nähtiin Edvard Klaaran kanssa istuutuvan rattaille ja ajavan kovaa laukkaa suurta valtamaantietä myöten Mattilaan päin. Kaksi tai kolme päivää viimeksi kerrotun tapauksen jälkeen tapaamme Klaaran istuvan pehtoorin kanssa eräässä pehtoorin omistaman kartanon ikkunan alla olevassa puistossa. Siellä myöskin oli Klaaran äiti.
"Että kuvanne on ollut ajatuksieni jokapäiväinen, että minä koko sydämeni voimalla teitä lemmin, uskallanko edes toivoa vastarakkautta?" pehtoorin viimeiset sanat olivat niin heikot, että niitä tuskin kuulikaan, ja hän läheni Klaaraa epävakaisilla askeleilla sekä vastaanotti Klaaran tarjotun käden, jonka hän painoi vasten huuliansa. "Te teette minut sangen onnelliseksi.
Minäpä tunnen erään hyvin kunnollisen pehtoorin, joka ajaa partansa vain kerran kolmessa viikossa, vastasi Albert, luoden katseen Strömin partaiseen leukaan. Niin, niin... Mutta olinpa unohtaa... Milloin herra on alkanut olla kirjevaihdossa prinsessojen kanssa? Prinsessojen! toisti Albert kummastuneena. Niin, on saapunut kirje, joka...
"Emme mekään," kuului hiljainen supatus näiden rivissä. Hiljaisilla askeleilla seurasi Klaara nuorta pehtooria, nojaten itsensä pehtoorin oikeaa käsivartta vastaan.
"Se on anteeksi annettava, vaan minä nä'in Klaaran ja pehtoorin välillä muutatakin tapahtuvan, joka tosiaankin antaisi aihetta Kiiskilän Katrin muistutukseen Klaaran välinpitämättömyydestä sulhasestansa." "Mitä, mitä?" tiedustelivat tytöt uteliaina. "Näinpä minä pehtoorin kallistavan päänsä Klaaran korvaan, kuin hän olisi jotakin tahtonut muiden kuulematta Klaaralle lausua.
Albert, keskeytti Julia hänet kiivaasti, nousten jälleen penkiltä, enkö minä ole pehtoorin vaimo?... Tahdotko sanottavan, että sinun kotiasi hoidetaan huonosti?... Tahdotko, että saan hävetä vertaisteni joukossa?... Ei, sitä et tahdo, enkä minäkään... Nainen, joka ei älyä asemaansa ja siihen kuuluvia velvollisuuksiaan, ei ansaitse naisen nimeä, olkoonpa hän kuinka lahjakas tahansa!
Nuori pehtoori näyttää pystyvän itsekin puhumaan puolestaan, huomautti Julia punastuen, vaikka hän kovasti koettikin sitä estää. Mistä nyt niin äkkiä sait verta poskipäihisi, Julia Palm? kysyi kreivitär, katsoen nuorta ystävätärtään kasvoihin. Näytät olevan hieman liian hartaasti kiintynyt lapsuudenystävääsi... Ha, ha, ha!... Ajattele, jos sinusta tulisi Gunilholman pehtoorin rouva!... Ha, ha, ha!
Gunilholman kreivi matkustaa ulkomaille ... kreivitär lähettää kreivin ystävän erääseen pappilaan Taalainmaassa, antaen kuuluttaa hänet kristilliseen avioliittoon Gunilholman pehtoorin kanssa... Veliseni, onko sinulla nuhaa, kun et tunne poltetun sarven hajua.
Päivän Sana
Muut Etsivät