Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Albert, keskeytti Julia hänet kiivaasti, nousten jälleen penkiltä, enkö minä ole pehtoorin vaimo?... Tahdotko sanottavan, että sinun kotiasi hoidetaan huonosti?... Tahdotko, että saan hävetä vertaisteni joukossa?... Ei, sitä et tahdo, enkä minäkään... Nainen, joka ei älyä asemaansa ja siihen kuuluvia velvollisuuksiaan, ei ansaitse naisen nimeä, olkoonpa hän kuinka lahjakas tahansa!
RAHIKKA. Puhuit ystävien puutteesta! Jos kuka on ystävän puutteessa ollut, niin olen minä. Vertaisteni kanssa varallisuudessa en voi olla, varakkaammat, sivistyneemmät eivät minua seuraansa tahdo. SELMA. Mutta minäkin olen köyhä, sivistymätön. RAHIKKA. Sinäkö köyhä, sivistymätön. Selma! SELMA. Mitä tahdot? RAHIKKA. Tiedätkö! Sinä et voi aavistaa, mitkä tunteet minussa liikkuvat.
Ajattelin itseäni ja vertaisteni kohtaloa, vastasi metsästäjä surunvoittoisella äänellä; iloisina ja onnellisina me surisemme hyttysten lailla, niin kauan kuin olemme korkeitten herrojemme suosion auringonpaisteessa ... mutta kun me sen suosion kadotamme, on meidän kohtalomme kuin kuolevan hyttysen ... enkö ole oikeassa, tiedän armonne?
Eteenpäin eläessäni en huomannut mitään pienenemistä itsessäni, päin vastoin aina vähitellen suurenin; kovasti kuitenkin pelkäsin sitä aikaa, jolloin ruvettaisiin minua pienentelemään. Mietteitäni en kuitenkaan enemmän kuin ennenkään ilmaissut äitilleni, vaan odottelin soveliasta aikaa, jolloin saisin niitä puhua vertaisteni, nimittäin toisten lasten kanssa.
Vertaisteni turviss' elän täällä niinkuin murtokuusi muiden päällä, heille kuormaks, inhoks itselleni. Arvo ois tok' elämällä vielä, jos tuo poika palais voittajana tappelusta kirkon tienohilta." Vanhus, viime sanan kuuttuansa, riensi pois kuin tulen polttehelta; vaan jo vaalennut ol' illan rusko, ennenkuin hän kirkonkylään ehti.
Tämä pärmäliuskanen on sinulle ilmoittava, kuinka pääset minun kappeliini, missä sitä jumalaa niin usein olen täydessä turvassa palvellut. Siinä olevat kuvat jätän sinulle perinnöksi, suoraan sanoen sentähden että vihaan ja ylenkatson sinua hiukkasta vähemmin kuin ketään muuta noista hupsuista raukoista, joitten kanssa minun on täytynyt tähän asti seurustella niinkuin vertaisteni kanssa.
Teist' ei enää Sydämmen suojaksi! Näin, hupsut raukat, Uskomme väärää opettajaa. Vaikka Petettyyn tuimastikin petos koskee, Niin suuremmat on petturilla tuskat. Ja sinä, Posthumus, jok' opetit Mua tylyks isälleni, kuninkaalle, Ja vertaisteni prinssein kosinnat Näin sait mun hylkimään, sa huomaat vasta, Ett' ei se ollut tavallinen teko, Vaan harvinainen aivan.
Päivän Sana
Muut Etsivät