United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erinomaisilla luonnonlahjoilla varustettuna, hän hankki itselleen paljon tietoja ja seurasi tarkasti sekä Suomen että muidenkin maiden oloja, niinkuin näkyy hänen runoistaan Suomelle, Kenpä tuon on kaiken tehnyt? ja Paavin maallisen vallan loppu. Muutamat Räikkösen runot sisältävät hyvinkin syvää mietiskelyä, esm. Mietteitäni.
Eteenpäin eläessäni en huomannut mitään pienenemistä itsessäni, päin vastoin aina vähitellen suurenin; kovasti kuitenkin pelkäsin sitä aikaa, jolloin ruvettaisiin minua pienentelemään. Mietteitäni en kuitenkaan enemmän kuin ennenkään ilmaissut äitilleni, vaan odottelin soveliasta aikaa, jolloin saisin niitä puhua vertaisteni, nimittäin toisten lasten kanssa.
Jos taas muuttaisin saarna-tuolin asemaksi, josta koettaisin hankkia itselleni kunniata ja mainetta kaunopuheliaisuudella ja runollisessa muodossa esittelemällä uskonnollisia mietteitäni, niin luulen, että väärinkäyttäisin kokonansa papillista virkaa; suurella pelvolla näin siis sen päivän lähestyvän, jolloin minun oli lähteminen yliopistosta ja lopullinen päätös tehtävänä.
Suomelle Kenpä tuon on kaiken tehnyt Ammattien valio Liekö totta vai valetta Runoni Voimasta Mietteitäni Tyytymättömät Paavin maallisen vallan loppu Miete Virsi jouluaattona Rikas neito Linnun laulu En laulamasta lakkaa Tanssissa ja iloseuroissa Työn arvosta Entisistä Rautalammin runoniekoista Seuratkoon sentähden tässä pari otetta Lönnrotin puheena olevasta kirjoituksesta.
BUCKINGHAM. Kuusi lyönnilleen. RICHARD. No, lyököön ensin. BUCKINGHAM. Miksi lyököön ensin? RICHARD. Siks, että sinä, niinkuin kellonkieli Mun mietteitäni vongunnallas häirit; En ole tänään antimielellä. BUCKINGHAM. Sanokaa toki, saanko vaiko en. RICHARD. Mua häirit; nyt en sillä mielell' ole. BUCKINGHAM. Vai niin! Ivalla maksaa hartaan työni! Ma siksi teinkö hänet kuninkaaksi!
Usein ihmettelen itsekseni miten taipuvainen järkeni on erhetyksiin. Sillä vaikka minä näitä mietteitäni mietin aivan ääneti, niin riipun samalla kuitenkin kiinni sanoissa, ja tavallinen puhetapa pyrkii minua pettämään. Sanommehan nimittäin näkevämme itse vahan, jos se vaan on tarpeeksi lähellä, eikä että me väristä tai muodosta päätämme sen olevan lähellä.
"Sormus, sormus!" huusi kääpiö kärsimättömästi; "uskoton ja hidasteleva ritari, anna takaisin sormus, jota olet kelvoton koskemaan tai katselemaan." "Hetkinen vain, hetkinen, hyvä Nectabanus", sanoi sir Kenneth, "älä häiritse mietteitäni. Entäs jos saracenit äkkiä leiriimme ryntäsivät?
Niin, herra von Weissenbach, jollei minulla jo tänne tullessani tänä iltana olisi ollut aikomus selittää teille mietteitäni, joka selitys olisi ehkä ollut tehtävä jo aika sitten, nyt, nyt tekisin minä sen, ja teidän tulee kuulla minua, sillä te olette liian jalomielinen voidaksenne seisoa vastustajanne edessä muuten kuin yhtäläisillä aseilla, samaa auringon paistetta ja tuulta käyttäen".
Enpä olisi millään ehdolla sallinut, että Jim arvaisi tunteitani ja mietteitäni ja suurella vaivalla ko'in pettää, nukuttaa ja levoituttaa itseänikin, ikääskuin olisin ollut joku vieras henkilö. Varhain eräänä sumuisena aamuna heräsin unesta, jossa näin Evan, ja hän oli niin elävänä ja luonnollisena edessäni, että minä karkasin ylös ja luulin vieläkin näkeväni hänen kasvonsa edessäni.
Päätin kuin päätinkin pitää hänelle vielä ankaran nuhdesaarnan. Sain rauhassa hautoa mietteitäni, sillä Agnes oli mennyt omaan huoneesensa valmistautumaan lähtöä varten.