United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se sinua lyököön!" ärjäsi hän, kääntyi, meni ulos tuvasta ja pois talosta. Olina istui vallan mykkänä ja antoi hänen mennä. Hän näki hänen kulkevan vallan ikkunan ohi, hänen kasvonsa olivat kalman kalpeat viheriäisen lasin läpi katsottuina; silloin Olinan teki mieli kutsua häntä takaisin; mutta samassa vanha paha ajatus pääsi valloilleen: kyllä hän tulee takaisin!
Mihin muistoni haihdutan toivojen tieltä? Elon tiedoks ne muuta, saat onnesi sieltä! Mut tieto jos tuo vain onnettomuutta? Siis tarvitset tietoa, oppia uutta! Siis kertonet mulle, mik' kevään on oppi! Sa raivaa henkesi jokainen soppi! Mik' on madonsyömää, sen mato syököön, mi kestä ei myrskyä, myrsky sen lyököön! K
BUCKINGHAM. Kuusi lyönnilleen. RICHARD. No, lyököön ensin. BUCKINGHAM. Miksi lyököön ensin? RICHARD. Siks, että sinä, niinkuin kellonkieli Mun mietteitäni vongunnallas häirit; En ole tänään antimielellä. BUCKINGHAM. Sanokaa toki, saanko vaiko en. RICHARD. Mua häirit; nyt en sillä mielell' ole. BUCKINGHAM. Vai niin! Ivalla maksaa hartaan työni! Ma siksi teinkö hänet kuninkaaksi!
Hän, joka on rohjennut häiritä avioliiton rauhaa, hän, joka on uskaltanut pilkata pyhimpiä tunteita, mitkä ikänä ovat yhdistäneet kaksi ihmissydäntä, hän, joka on ansainnut kaikki helvetin tuskat hän saakoon tässä tuomionsa! Olkaa varoillanne ja valmiina! Kun minä olen lukenut kolmeen silloin lyököön koston kello!" Parooni oli puhunut vakaasti.
Tuhat ukkostulta lyököön taivaankannen kaikin puolin, peittyköön vain paksuin pilvin näköala kaikkineen, laiva heilukoon kuin lastu: sitä riemuisempi mieli!
ANTONIUS. Tein patustyön; oi, päättäkää te, miehet, Mit' aloin minä. 2 VAHTIMIES. Pudonnut on tähti! 1 VAHTIMIES. Ja aika tekee loppuaan! KAIKKI. Voi meitä! ANTONIUS. Ken lempii mua, lyököön kuoloniskun! 1 VAHTIMIES. En minä. 2 VAHTIMIES. Enkä minä. 3 VAHTIMIES. Eikä kukaan. DERCETAS. Tuho ja kuolo luotas ajaa kaikki. Tää sanoma ja miekka tuo, ne mulle Caesarin lemmen hankkii.
»Ja nyt olet vapaa kuin taivaan lintu, olen hänelle sanonut, ja ken sinut kohtaa, lyököön sinut kuoliaaksi, olen hänelle sanonut, ja mene nyt armollisen herrasi luo olen hänelle sanonut ja hän ottakoon sinut hoiviinsa olen hänelle » Tässä tuokiossa tuli schrandenilaisten melu niin äänekkääksi, että se nieli puusepän sanat. Vieraat olennot tunkeutuivat hänen eteensä ja ottivat hänet keskeensä.
Hänen on tyhjentäminen kärsimisensä malja pohjaan asti, ja ajatus jälleen yhdistymisemme ilosta on antava hänelle voimaa nielemään sen viimeisetkin pisarat sillä rohkeudella, joka kuuluu totiseen hyveesen. Minä en horju, ja Ijankaikkisen armoon turvaten kohtaan minä pääsin hetkeäni, lyököön se tänään tahi sadan vuoden perästä! Minun päätökseni on peräytymätön!"