United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähä paitoa näkyvi, Pikkarainen pilkottavi, Paita kun papin paperi, Kirkkoherran kirjanlehti, Oman kultansa kutoma, Kaunosensa kalkuttama; Ommeltu oravakynsin, Näätäkynsin nästäelty, Tinaneuloin tikkaeltu. III. Paimenlauluja. Kukkalatva kuusi. "Marisenko, marjasenko, Punaposki puolasenko! Kävitkö tuon mäkösen alla, Viheriäisen vierun alla?" "Kävin kerran, kun kävinki." "Mitäs näit käyessäsi?"
Petter jätti nyt juopuneet isät ja riensi abbotin huoneesen. Täällä aukasi hän äkkiä viheriäisen kaapin ja anasti salakäytävän avaimet. Sitte syöksi hän Akselinpojan vankihuoneelle ja huusi hänelle: "Oletko valmis, jalo herra? Hetki on tullut."
Keväällä ja kesillä auringon säteiden valaisema ja komean viheriäisen köynnöksen ympäröimä mökkinen näytti somalta; mutta talvella tuuli puhalteli hataran mökkisen ra'oista, viiniköynnös oli mustunut ja hiljaiset tasamaat synnyttivät ikäviä tunteita. Toisinaan talvella mökkisen koko lattia oli paksussa jäässä; silloin oli heillä kovat päivät.
Ja se on silloin päätetty, sanoi hyvässä toivossa Pekka. Siinä on nyt kaksi vekeellä kuin Koposen potatit ahjolla, että jos ei toinen kypsy, niin kyllä kypsyy toinen. Jos ei tytöt rupea höylimmäksi, niin me heretään nöyremmäksi ja lähdetään ja lauletaan erojaisiksi, että "Tällaisille päiville se mamma meidät laittoi: viheriäisen koivun oksan kätehemme taittoi."
Vihdoin hän nähtävästi löysi jotain ja virkkoi: "Auttaisikohan se keino, jota Ellen Key suosittaa niille, jotka tahtovat uskoa istuvansa viheriäisessä laaksossa, se nimittäin, että asettuu huppuun viheriäisen vaatteen alle. Arvelen että jos tarpeeksi kauvan istuu siinä, voisi ehkä saada syntymään viheriäisen laaksotunnelman." Tuohan nyt kerrankin oli järkevää puhetta!
Eräällä kukkulalla, viheriäisen lehdon yläpuolella kohosi viheriä katto ja suuren kivitalon seinä kirkko vanhoine kellotapulineen, sekä ympärillä mökkejä yrttitarhoineen ja koivuineen. Dubrovskij tunsi tämän paikan; hän muisti, että hän juuri tällä samalla kummulla oli leikkinyt pienen Mascha Troekurovan kanssa, hänen, joka oli häntä kaksi vuotta nuorempi ja jo silloin oli sievä kaunottaren alku.
"Ota sinä keltainen kori; minä otan viheriäisen." "
Tätini peräytyi entisten päivien ympyriäisen, viheriäisen viuhkan taa, joka oli väännetty kiinni jonkun tuolin selkään, ja pyyhki tuon tuostakin silmiänsä neljänneksen tunnin aikaa. Sitten hän tuli esiin ja istui viereeni. "Trot", lausui tätini levollisesti, "se on puolisoni". "Teidän puolisonne, täti? Minä luulin, että hän oli kuollut!"
Hevoskengän sisäpuolella, mutta matalampana, kuin nämät, se on melkein lattian tasalla, istui pitkän, viheriäisen pöydän vieressä muutamia Mr. Spenlow'in vertaisia gentlemaneja, jotka, niinkuin hänkin, olivat puetut mustiin, valkoisilla turkiksilla reunustettuihin vaippoihin.
Illat istun ikävässä, Kankaita aurinko punertaa, Aatos toivon siivillä lentää Viheriäisen metsän taa. Siellä vuorten tuolla puolen Maaliman suonet pulppuilee, Siellä kyliä, kirkkoja kiiltää, Laaksoissa jokia virtailee. Täällä kolkon korven mailla Kuusisto raskaasti huminoi, Tumma puro vehoista vilkkuu, Kurjen kuikutus suolta soi.