Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Luettuansa tämän uutisen, nauroivat Koposen säätykumppanit kaikissa maan äärissä, mutta suurin yleisö ajatteli ja sanoi: Jussi Koponen lienee kunnon mies; sellaisiahan ne kaikki valtiopäivämiehet pitäisi olla. Vähittäin rupesi Koposen arvo kotopaikalla nähtävästi halvenemaan, sillä valitukset, että hän tuhlasi yhteisiä varoja, kävivät aina julkisemmiksi.
Mutta kävipä miten mailmassa tavallisesti käy: milloin hätä suurin, on apu lähin. Eräänä aamuna Koposen vielä maatessa tuli se pienen kirjan muodossa, jonka sisällys oli seuraava: "Hurraa veikko! Me olemme ylioikeudessa voittaneet... Illalla tulemme minä ja muut ystäväsi Koivulaan. Pikaisesti ystäväsi Kela." "Kas sehän on selvä lause."
Tämä vahinko ei tuntunut olevan muulla palkittu kuin sillä, että Antti laittaa toisen tuhannen markkaa ja samanlaisen hevosen, että pääsee jostakin vieraalta kirkolta jossa häntä ei tunneta hakemaan morsianta, kaksi kertaa rikkaampaa kuin Siiri on. Ne ukko Koposen sanat: »Ei suinkaan, en minä luule» puhuivat sentään paljon Juken mielessä.
Vaimo luotti täydesti hänen sanoihinsa, kiittäen Jumalaa, joka hänelle antoi niin hellän ja ymmärtävän miehen. Jussi Koponen oli Jurrin kanssa suostunut matkasta seuraamalla tavalla: Vaalipäivän aamuna viimeistään kello neljä tulisi Jurri Koposen luo, jolloin yhdessä läksisivät matkaan.
Kela tarttui lasiin ehdotellen maljan uudelle edusmiehelle, johon hän vastasi kerskaavalla puheella, joka oli sekä ma'uton että mieletön. Viimeiksi juotiin kuolemaan asti kestävän ystävyyden malja, jonka tehtyä ilomielissä erittiin taas kohdataksensa toisiaan muutaman päivän kuluttua käräjätalossa, jolloin asia voiton kruunulla kaunistettaisiin. Nytpä tuli kiire Koposen talossa.
Huomasi sen Kinnunenkin ja myönsi: »Semmoistahan se on koko se Kontiolahti ja koko Join seutu, vähän tuppisuuta väkeä.» »See-mmoista!» innostui Huttunen, painostaen: »Ja varsinkin se Koposen talohan se onkin itaruudestaan ja saituudestaan kuuluisa.
Jonkun ajan kuluttua luettiin julkisessa sanomalehdessä seuraava: "Raivolan käräjäpaikassa vietettiin tämänkuun 4:nä päivänä kaunis kansanjuhla, sillä kihlakunnan yleisö oli kutsunut arvostetun ja kuuluisan edusmiehensä, Jussi Koposen, yhteisillä varoilla toimitetuille pidoille, jolloin tuomari kunnan puolesta kunnioitetulle edusmiehelle lahjoitti kalliit hopeaiset teekalut.
Kinnunen kyllä vähän oli vielä ymmällä ja ihmetteli: »Kahoppas sitä Koposen vävyä, näet, kun se ei puhunutkaan mitään tämän Vatasen ja Ihalaisen hukkumisesta, valitti vain sitä muuta asiaa.»
Kertomus tietysti Liperissä kasvoi kuten kaikki muukin maailmassa, sillä jokainen liperiläinen pitää rehellisen miehen velvollisuutena kartuttaa kaikkea, minkä on sattunut toiselta saamaan. Kinnunen, jonka eukko oli Koposen vävyä hieronut, sattui nyt tulemaan Ville Huttusta vastaan ja tervehti: »No on sitä nyt tuota rapaa tiellä!» »On sitä!
Siihen vastasi rovasti antaen suuret hopeapikarit, joka antoi syytä pitää pitkän ylistyspuheen Koposen kunnallis-avuista ja luonteista, jotka hän asetti maan parhaimpien rinnalle. Koponen nousi, otti toisen pikarin, aikoen vieläkin vastata kiitos-lauseilla; mutta yht'äkkiä lankesi hän ta'apäin ja oli kivi-kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät