Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ollaanhan me vanhat ystävät, siis saatan rehellisesti lausua mielipiteeni siitä, kolmannen miehen kuulematta." "Mulla ei ole tapana kielitellä", tiuskasi Kela vähän närkästyneenä.
Hän olikin nykyisin jättänyt yliopiston, jossa pitemmän ajan oli lakitietoa oppinut mutta ei kumminkaan aikonut ruveta virkamieheksi, syystä että isänsä tahtoi häntä talonpoika-asiamieheksi, joka muka köyhälle tutentille oli edullisempi. Isä itse oli suureksi hyödykseen pitänyt tätä ammattia, johon neuvoi poikaansakin, toivoen ei omenan putoavan puusta kauvas. Kela oli talon vanha ystävä.
Ajateltiin sinne tänne, kurkisteltiin kaikin puolin, mutta turhaan. "Hänen poisjäämisensä pilaa koko asian," lausui Kela huolettomasti. Itse puolestaan ei hän lukua pitänet ketä huudettaisiin, mutta luvatut hyvät rahat hän kyllä tarvitsi, eikä siis asiasta ollut niin huolimatoin kuin muille tahtoi näyttää. "Hävetköön mies," lausui Pekka Kettunen.
"Tuo kaikki on maallista, mutta minä olen elin ijäkseni häväisty! eiköhän tässä ole mitään apua, Kela veikkoseni!" puhkasi Koponen. "Asia on, Jumal' avita, hyvin vähällä autettu, mutta sen sanon rehellisesti, että suuttumaan rupeen koko toimelle sillä te olette kaikki saakelin huliviliä. Mikä antau susien seuraan, mikä tullimiesten, josta kaikki hyvät toimet pilauntuvat.
"Terve tultuasi, Veikko Kela!... Viivyithän niin, että tuskin enää tuloasi odotin", lausui Jussi. "En milloinkaan luovu lupauksestani", vastasi tulija. "Sydämmellisesti tervetullut", sanoi Jussi vieden vieraansa sisään. Herra Kela oli nuori, sorea mies, jonka tavat ja käytös kaikissa osoittivat sivistynyttä tutenttia.
Tuskin oli perhonen koskettanut veden pintaa, kun se samassa katosi. Ensin ei tapahtunut mitään erityistä, mutta kun kymmenen, ehkä viisitoista sekuntia oli kulunut, meni siima järvelle päin, niin että kela vingahti. Minulla ei ollut kahtakymmentä metriä siimaa enää kelassa, kun minun onnistui pysäyttää kala. Onnistuin saamaan parikymmentä metriä takaisin kelaan, kun seurasi uusi karkaus.
Vaimo pian ymmärsi asian oikian laidan ja oli alussa sekä äkänen että surunen, mutta Kelan toimesta rupesi vihdoin hänkin Jussin puolustajaksi. Kela muka selvitti hänelle miten kunnioitetuksi tulisi kaikissa herras-seuroissa miehensä ansioin tähden. Vaimoon tarttui miehensä tauti tämän isoksi iloksi, jolla nyt kotonakin oli kenen kanssa voi haastella tästä elämänsä ilon-aineesta.
"Kavala ja konnankurinen mies tuo Jussi", ajatteli Kela itsekseen ajaen maantietä. "Kavala mies, paha sydämminen, mutta ei aivan tylsäpäinen. Mutta sen ylpeys ja tirkistävä käärmeen katsanto ovat sietämättömiä.
Kela lähetti molemmat ystävät joka paikkaan veikkoa hakemaan. Ne juoksivatkin ympäri kun vainoovat koirat, mutta menestymättä. Samassa helisi kello ja huuto alkoi, mutta Kakkuria ei kuulunut, ei kirjallisestikaan. Toisen kerran tulivat he häviöön. Sepä vasta onnettomuus; kiukkunsa oli määrätön.
Viimeksi mainittu sai monta pistos-lausetta virsistänsä suden kuopassa ja itse Koponenkin sai kiusa-puheita, sillä Kela sanoi hänen ennen kaikkia täytyvän esitellä sellaisten laitosten kieltämistä. Mutta pian muuttui leikki yleiseksi iloksi saadusta voitosta. Jokainen iloitsi vasta-lahon häviöstä.
Päivän Sana
Muut Etsivät