United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä niitä rupeaa leskiä ottamaan, ne muistelevat miesvainaitaan, onhan niitä tyttöjäkin, sanoi Pasanen. Niin, aivan oikein, sinä ymmärrät ne; sillä lailla olen minäkin ajatellut ... ja pojat ajatelkootpa mitä hyvänsä... Poisko jo lähdet; elä vielä, ollaanhan nyt täällä, ethän ole usein käynytkään. Tästä puoleen pitää käydä useammin, ja minä käyn myös siellä.
Anna siitä Viijallekin, kehoitti Petun äiti, mutta kun poika ei ollut milläänkään, lohkaisi hän itse. Liisakin havahti ja alkoi nyristä, että eikö lähtä jo pois. Ollaanhan vielä, että kuullaan ketä on kuollut, houkutteli Reeta. Kohta ne joutuivatkin ja sen perästä pitkä luettelo ketä aikoo avioliittoon.
Osoittaa Gryhlingiä ja Ailia pilkallisesti. sovitte hyvin yhteen. Enoni ja minäkö? No, se on tietty. Ahrén menee verannan ovelle. Vaikka äiti aina enoa toruu, pidän minä hänestä paljonkin. Taputtaa Gryhling'iä kädelle. Ollaanhan me hyviä ystäviä, vai kuinka, eno? Joll'et sinä sisareni tytär olisi, voisi meistä tulla hyvinkin hyvät ystävät. Mitä tarkoitatte?
Ollaanhan nyt tässä tämä viikko. Olenhan minä sanonut että pidän teitä vieraanani nyt tämän viikon", sanoi Dampbell ystävällisellä tavalla, vaan ei kuitenkaan voinut salata salaista iloansa, josta Tapani ymmärsi että nyt sitä kostetaan sitä, kun hän ei keväällä ruvennut navettaan vesikourua tekemään. Tapani kulutteli nyt aikaansa miten osasi. Viikon kuluttua hän uudisti pyyntönsä päästä kotiin.
Tulisit, emäntä, kerran Karjalaa katsomaan, koska Karjalasta olet kotoisin! Ollaanhan naapureja, toisten vaaroilta tulet toisten vaaroille tuikkaa. Päivä koskia lasketaan, toinen tyyniä vesiä soudetaan, väliin vähän kankaita astutaan, ja kolmas taas koskisia vesiä viilletetään niin jo sieltä suvannon alta minun kalamajani kuumottaa, ja siitä vielä vähän, niin jo ollaan kotikylässä.
Ettehän te jää yksinänne, ja senpä vuoksi minä olen joutilas lähtemään. Ollaanhan pois, kyllä minä pidän huolen, ettet jää mitättömälle osalle, jos sitä pelkäät. En minä sitä pelkää, jos ei muuta olisi. Mikä se sitten enemmän? arveli vanhus. Tuomaan mielessä olisi ollut paljonkin, mutta hän antoi sen jäädä mainitsematta.
Ollaanhan me vanhat ystävät, siis saatan rehellisesti lausua mielipiteeni siitä, kolmannen miehen kuulematta." "Mulla ei ole tapana kielitellä", tiuskasi Kela vähän närkästyneenä.
'Ethän sinä, Kalle, taaskaan nuku', sanoin hänelle wihdoin toisesta sängystä. 'En. 'Mikä sinua huolettaa? Olet iltapäiwällä ollut niin kummallinen. 'Matka. 'Matka, mikä matka? 'Se, että lähdemme huomen=aamulla pois. 'No, mutta Herran tähden, Kalle! Mitä tämä merkitsee? 'Sitä, että mitä pikemmin joudumme tielle, sitä parempi. 'Ollaanhan nyt edes tämä wiikko, niinkuin olemme luwanneet.
WILLE. Ota nyt, Mitäs me riidassa käytäisiin olemaan. Sovitaan pois. Pistin tämän salaa kaapin alle, kun mamma oli kellarissa. Sanoin sen kissan vieneen mutta ei tuo auttanut ... selkääni sain kumminkin. Minä otin sen sinua varten... Sovitaan pois. Ollaanhan me hyviä ystävyksiä... Ruvetaan taasen viskomaan tilhejä ja KALLE. Mutta sinä et saa viskata enää ennen minua. WILLE. Viskataan yht'aikaa.
Nurkassa on kaasulyhty ja porttikäytävän kamanassa tuikkaa toinen, jonka valossa tähystävä silmä erottaa vahtikojun, ruskean sotamiehen ja haamuja mustista tykeistä, jotka lavettiensa päältä ojentavat pyöreät kitansa katua kohti. Tietysti pitää niin ollakin, sillä ollaanhan nyt tasankojen, jokien, sotamiesten, kasarmien ja kanuunien maassa.