Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mitä hän on sanova? ANNA-MAIJA. Hi, hi, hi, Hii! ANTTI. Olkaa hihittämättä, ja astukaa oitis ulos, tahi minä näytän, mistä on viisi poikki. No, no, kyllä menen, mutta taidatpa pian itse kömpiä samasta aukosta. Itketkö Liina? LIINA. Oi Antti! Mene pois, mene, mene, ett'ei isä näe sinua ja toista kertaa aja pois. Anna-Maija varmaan kertoo hänelle. ANTTI. Poisko! Ehei!
Hyvät jumalat asettakoot vihasi, ja viskatkoot sen ravan tuohon vintiöön, joka, niinkun pölkky, on minulta kieltänyt luoksesi pääsön. CORIOLANUS. Pois! MENENIUS. Kuin? Poisko? CORIOLANUS. Laps, äiti, vaimo, kaikk' on vieraat mulle; Ma toista palvelen. Vaikk' onkin kosto Mun omani, niin volskilaisten povess' On anteeks-anti.
Minä en ihmettele ollenkaan. On tultu siihen, mihin piti tultaman. Kun hedelmät ovat kypsyneet, niin ne putoavat päähän. Mennään, tytöt. Me menemme niin huomiota herättämättä kuin suinkin. Eihän täällä näykään ketään talonväkeä... Pauvre Selma! Rovasti koetteli kiellellä herroja vielä jäämään, mutta ei saanut sitä tehdyksi tarpeeksi tarmokkaasti. Poisko? Mitä varten? Eihän nyt toki.
Poislähtöä tehdessään hän toki varotti: »Mutta nyt paakii ne puustaimet sinne piähän niin jotta ne kestäät, eivätkä valu pois kuin herneet Pietilän akan rikkinäisestä säkistä!» »Poisko?» kauhistui mestari ja sokeata uhmaa täynnä väänsi Manasse häneen yhä synkempää katsetta, nurkassa seisten, ikäänkuin siitä suojapaikkaa hakien, housupahasiansa näpissä kannattaen.
Saan luvan toivottaa... Kiitos! Saan samalla heittää hyvästini. Mitä, poisko? Minne te menette? Te ette saa mennä! Teidän täytyy jäädä meidän kihlajaisjuhlaamme! Me panemme toimeen kokkojuhlan harjulla, te pidätte puheen, kirjoitatte meille runon... Naimi pyörähti ympäri ja löi käsiään yhteen. Jääkää nyt! Mamma, sinä et saa päästää maisteri Hagmania!
Ja sitten annatte minulle tiedon ... vaan nyt pitää lähteä kotia päin. Tuota poisko. Tässä on unohtunut kahvikin keittämättä, huomasi Hemmo. Juodaan toisella kertaa, nyt alkaa jo ilta tulla, lohdutti puhemies. No niin kyllä, toisella kertaa ... vaan tuota ... jos vielä ennenkuin lähdet, kävisit Hintille puhumassa. Hyvin mielelläni; jäähän tänne jälemmäksi, sanoi Pasanen ja meni tupaan.
ROUVA RANK. Salakihloissa ensin, sehän on tavallista ROUVA AHLBOM. Hs, hs, hs! ROUVA LINDEMAN. Hs, hs, hs! ROUVA PENTTINEN. Tohtori Spruuper on hyvä ja istuu. Vanny, nosta tuoli! BROBERG. Kiitoksia, ei minua varten, minun on jo lähteminen, pyydän vaan sanoa jäähyväiset. ROUVA PENTTINEN. Poisko nyt jo? Ei, herran tähden, ei millän muotoa. Vastahan totikin tuotiin sisään.
Olisi sitä Liisa halunnut tietää, mutta kovin näytti isolta herralta, että olisi ilennyt kysyä. Tekö sitä olette se kapteeni? kysyi hän kuitenkin. Konduktööri minä olen. Missäs se on kapteeni. Sama se kapteeni eli konduktööri ... missä piletti? Anna, Matti, sinullahan ne on. Matti kaivoi piletit taskustaan, ja konduktööri pisti ne koteloonsa. Poisko ne otetaan? Pois.
No, kauppaneuvos, poisko hiivitte? Ma päällysnutun ensin ylle viskaan; ei arki-älyt viimaa sietäne, tää ilta-ilma koskee kovin niskaan. Hyv' yötä! Sana yksi ensin vain! Tekoa *suurta* yhä turhaan hain! mi miestä kysyy ! pilkallisella äänenpainolla. Olkaa ensin miesi, niin miestä kyllä aina kysytään. katselee häneen mietteissään ja lausuu verkkaan: Ohjelman täyden lausua hän tiesi.
Robertin poskia kirkasti heikko puna, niinkuin rintatautisen, hänen silmänsä loistivat niinkuin kuumeisen, mutta hänen kasvoillaan oli samalla onnellinen loiste. Sinä täällä vain impien iloissa, kassapäiden karkeloissa, naurahti Lönnrot. Istu alas, istu alas! kehoitti Snellman ystäväänsä. Eipä nyt enää istumisista, täytyy lähteä. No, mutta niinhän minunkin! Lähteäkö? Poisko?
Päivän Sana
Muut Etsivät