United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, Baalia tää tuhma kansa, Astarothin luonnon-palvelusta Suosii; ihmislapsi rinnassansa Tuntee tulen, mik' ei sammutusta Maasta saada voi ei tähtitaivas Tuhansin mi tuikkivaisin silmin Kuulakasna päämme päällä kiiluu, Lähettää voi tiedon kirkkautta, Mikä povess' asuvaisen hengen Rauhoittaisi: aina sydän kaipaa, Aina tyydytyst' on vailla sielu.
Mik' ihme! Eikö niskoittelu tää sytytä vimmaa? Ei, vaan ihastusta! Kas, silmä loistaa, otsa selkiää, valloillaan tuli povess' on ja liekehtää, ja kasvoiss' ilmestyy sen kajastusta. Eik' aikaakaan, niin liekki jo on levinnyt niin kauas leimahtain kuin silmä kantaa; sanoja lentää, uusia taas lähtee nyt, takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa.
Hyvät jumalat asettakoot vihasi, ja viskatkoot sen ravan tuohon vintiöön, joka, niinkun pölkky, on minulta kieltänyt luoksesi pääsön. CORIOLANUS. Pois! MENENIUS. Kuin? Poisko? CORIOLANUS. Laps, äiti, vaimo, kaikk' on vieraat mulle; Ma toista palvelen. Vaikk' onkin kosto Mun omani, niin volskilaisten povess' On anteeks-anti.
Kuningas on täällä, Vakaassa tässä povess' on sen valta. Jos viel' ois mulla sama nuoren into, Kuin milloin isäs, uljas Gaunt, ja minä Mars-jumalan, mustan prinssin, pelastimme Tuhanten ranskalaisten saarroksesta. Oi, kuinka sukkelaan tää käsi, jonka Nyt halpaus kahlitsee, sua kurittaisi Ja antais virhistäsi vitsaa sulle! BOLINGBROKE. Vikani, hyvä setä, ilmaiskaa, Se mikä on ja mitä laatua!
Sen silmä aina kirkas on ja otsa puhdas hohtaa, povess' on sydän pelvoton, jos kunka kumman kohtaa. Hän on kuin nuori neitonen, jokaisen mielitehtoinen, vaikk' olkoon vanhus harmaa. Kuin yöksi maata painaksen ja luojanansa luottaa, hän kummitusten, peikkojen näköj' ei säiky suotta, vaan unittoman yön lepää ja riemullisesti herää hyvien töiden toimeen.
Niinkuin kalliokyy kolon suulla on kulkijan eessä, ruokkima ruohojen myrkkyisten, vihan kiukkua kiehuin, kauhea katseeltaan, kolon suuta sen kiemurat kiertää: noin, povess' uljuus sammumaton, ei väistynyt Hektor, vasten tornia ulkonevaa nojas säihkyvän kilven, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi mua!
Jumal'anteeks petto, mik' on tehty mulle! Lujemmat valat vannottakoon sulle! Mua, tyhjää, pelkkä tyhjyys huolettaa; Sua, kylläistä, sua kaikki onnistaa. Richardin valtikkaa sa kanna kauan! Ja Richard pian povess' olkoon hauan! Kuningas Henrik, elä, Richard sanoo, Ja valtaheitto sulle siunaust' anoo. No, joko riittää?
Hän astui vitkaan luokseni, Oil loisto silmässään, Ja kielo, lempikukkani, Oil hällä kädessään: "Tän annan sulle merkiksi, Sit' usein katsele; Kun päiväsi käy pitkiksi, Taas mua muistele! Ma tottunut oon kuulemaan Kuohuja koskien; Oon harras ollut laulamaan Tunteita sydämen, Mi sykkii povess' impyen, Ku kaitsee karjoaan Tai salon jäykkäin poikien: Oon halpa tyttö vaan.
Sun henkes saastuttaa tään paratiisin, sun sanasi tään puhtaan salin, eikä mun sydämeni tunne, joka kuohuu, pois tahran pienimmänkin torjuakseen. ANTONIO. Mi ylhä henki povess' ahtaassa! TASSO. On vielä tilaa rintaa avarruttaa. ANTONIO. Avartuu sanoistakin monen rinta. TASSO. Jos ritar' oot, kuin minä, näytä se! ANTONIO. Oon kyllä, mutta tiedän, missä olen.
Ah, kellä puhdas tunto on Ja katoamaton mieli, Jonk' ain' on retki polveton Ja laittamaton kieli, Jok' oikeast' ei luovuttaa, Ei väärän puoleen horjuttaa Voi vilpin viehätykset; Sen silmä aina kirkas on, Ja otsa puhdas hohtaa, povess' on sydän pelvoton, Jos kunka kumman kohtaa. Hän on kuin nuori neitonen, Jokaisen mielitehtoinen, Vaikk' olkoon vanhus harmaa.