United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennenkuin hän tuon karjan eteen nöyrtyis, Jos moist' ei maan ja kansan lääkkeeks vaatis Tää sairas aika, yllen' ottaisin ma Sopani, jota kantaa tuskin jaksan. CORIOLANUS. Mun mitä tulee tehdä? MENENIUS. Palata Tribuunein luo. CORIOLANUS. Ja sitten? Mitä sitten? MENENIUS. Katua mitä puhuit. CORIOLANUS. Heidän kuullen? Jumalten kuullen sit' en tekis; kuinka Siis heidän kuullen?
Ett' omat tyttärenne raiskataan, Sulataan kattolyijyt kiireillenne, Vaimonne teidän nähden häväistään, MENENIUS. No, mikä nyt on, mikä? COMINIUS. Templinne poltetahan pohjaa myöten, Ja teidän rakkaat etu-oikeutenne Ne kairan reikään nalkitaan. MENENIUS. Mik' ompi? Työn kauniin teitte, pelkään mä. Mik' on? Jos Marcius yhtyy volskilaisiin, COMINIUS. Jos!
Kiittämätön unhe Tuon vanhan tuttavuuden ennen nielköön, Kuin sääli saa sen ilmaista. Siis, pois! Kovempi korvani on pyynnöillenne Kuin voimalleni porttinne. Mut merkiks, Ett' olit ystäväni, ota tuo. Nyt loppu keskustelun on, Menenius. Tuo mies, Aufidius, Roomass' oli paras Mun ystäväni; mutta nyt sä näet AUFIDIUS. Olette aina kaltaisenne. 1 VAHTIMIES. No, herra, onko nimenne Menenius?
MENENIUS. Niin, satatuhat kertaa tervetulleet! Ma voisin itkeä ja voisin nauraa. Kevyt on mieleni ja raskas. Terve! Kirotut sisimmät sen sydänjuuret, Jok' iloll' ei sua katso! Teihin kolmeen Rakastuu Rooma aivan. Mutta tietkääs, Omenapuit' on kirpeitäkin täällä, Joit' ei voi maukkaiksi jalostuttaa. Soturit, tervetulleet toki olkaa! On nokkonen vaan nokkonen, ja hupsut On hupsun vehkeet.
1 VAHTIMIES. Totta tosiaan, vaikka olisitte yhtä monta valhetta kutonut hänen hyväkseen, kuin sanoja omaksi eduksenne, ette sittenkään pääsisi; ette, ette, vaikkapa olisi yhtä kunnollista valhetella kuin siivosti elää. Siis, takaisin! MENENIUS. Mutta muista, ystäväiseni, että nimeni on Menenius, ja että aina olen pitänyt päällikkösi puolta.
2 KANSALAINEN. Menenius Agrippa, se kunnon mies, joka aina on kansaa rakastanut. 1 KANSALAINEN. Hän se on jotenkin kelpo mies; kunhan vaan kaikki muut olisivat samanlaisia. MENENIUS. Mik' ompi, kansalaiset? Minne matka. Kädessä seipäät, kanget? Mikä nyt on?
Mit' on hän Rooman tehnyt, josta kuolon Hän ansaitsis? Sen viholliset lyönyt! SICINIUS. Mieletöntä! BRUTUS. Niin, hulluutt aivan! Kun hän maataan lempi. Se häntä kunnioi. MENENIUS. Kun syöpä tullut On jalkaan, jost' on hyöty meille ollut, Koht' unhotammeko BRUTUS. Vait siinä! Hänen Kotiinsa murtakaa, pois raastakaa hän, Ett'ei tuo rutto tartunnaistaan pääse Levittämään.
SICINIUS. Erittäinkin ylpeyttä. BRUTUS. Ja kerskaavaisuudessa hän voittaa kaikki muut. MENENIUS. Sepä kummallista. Tiedättekö itse, miten teitä kumpaakin kaupungissa, nimittäin meissä, säätyläisissä, arvostellaan? Tiedättekö sitä? MOLEMMAT TRIBUUNIT. Mitenkä siis meitä arvostellaan? MENENIUS. No, koska nyt ylpeyden mainitsitte, ettehän minuun suutu? MOLEMMAT TRIBUUNIT. Asiaan, asiaan!
MENENIUS. No, se ei ole mikään suuri asia; sillä mitä pieninkin tilapää-varkaus olisi omiansa sieppaamaan teiltä koko joukon malttamusta. Päästäkää luontonne valloilleen, ja suuttukaa mielinmäärin, vallankin jos se on mieleen teille. Syytätte Marciota ylpeydestä, niinkö? BRUTUS. Me yksin emme sitä tee. MENENIUS. Sen hyvin tiedän; yksin te voitte sangen vähän tehdä.
COMINIUS. Petetty kansaa on. Pois! Moinen vilppi Ei sovi Roomallen; ei Coriolanus Ansainnut maineens' ole valtatielle Noin kurjan halpaa loukkauskiveä. CORIOLANUS. Minulle puhuu viljasta! Sen sanoin. Ja vielä kerran sanon sen. MENENIUS. Nyt älkää! I SENAATTORI. Niin, älkää nyt, noin suuttuneena! CORIOLANUS. Nyt, Niin totta kuin ma elän! Suokaa anteeks, Mun aateliset ystäväni!