Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Sinun on toteltava päällikkösi käskyjä." "Minä tottelen." "Huomenna Belisarius lähtee kaupungista ja barbaarit tekevät rynnäkön. "Minun on suojeltava kaupunkia. "Minä aavistan, että Belisarius joutuu vaaraan häntä pitäisi suojella. "Minä määrään sinut huomenna päällikön seuralaiseksi ja on sinun suojeltava hänen henkeään." "Omallani." "Hyvä on tribuuni. Minä luotan sanaasi." "Luota vain sanaani.
Epätietoista oli kauan, miten tappelu päättyisi, sillä Diocletianon päällikkö-taito teki sitkeätä vastarintaa vihollis-voimille. "Päällikkösi eivät ymmärrä mitään", huusi Manlius, "voimakkaalla päällekarkauksella voisi hajottaa Diocletianon keskijoukon, siellä seisovat hänen heikoimmat legionansa; ja silloin on puoli sotajoukko hukassa." "Anna siis käsky päälliköilleni", sanoi Carinus.
Siksi tulen nyt nuoren päällikkösi luokse, joka omalla hädän-ajallansa sai turvapaikan minun luonani, joka kodissani söi minun leipääni, joi minun maljastani. Minä pyydän häneltä turvaa, niinkuin toivon kuitenkin vaan vähäksi ajaksi".
"Päällikkösi, jotka olet kutsunut neuvotteluun", ilmoitti eräs sajooni, "odottavat teltan ulkopuolella." "Tuo ne sisään! Ei, Furius, sinä jäät tänne ja kuuntelet, mitä minulla on sanomista. Sinun tehtäväsi on tärkein minun tehtäväni jälkeen." "Olen siitä ylpeä ja suoritan sen, että olisit tyytyväinen petoosi."
Sinun ei tarvitse sanoa muuta kuin mitä ajattelet, poikani, sanoin minä, kysymystä ei nyt tee sinulle päällikkösi, vaan ihminen ja ystäväsi. En voi sanoa muuta, kuin että olin ihastunut ja hurmautunut. Olihan se tosin hirmuista joskus, mutta samalla suurenmoista.
1 VAHTIMIES. Totta tosiaan, vaikka olisitte yhtä monta valhetta kutonut hänen hyväkseen, kuin sanoja omaksi eduksenne, ette sittenkään pääsisi; ette, ette, vaikkapa olisi yhtä kunnollista valhetella kuin siivosti elää. Siis, takaisin! MENENIUS. Mutta muista, ystäväiseni, että nimeni on Menenius, ja että aina olen pitänyt päällikkösi puolta.
Mutta kirkkaasti valaisi soihtu Nornan kookasta vartta hänen siinä seisoessaan ja kädenviittauksella tervehtiessään heimonsa päällikön puolisoa ja pyytäessään häntä käymään sisälle. Hildred astui sisälle. Vesi virtasi hänen hiuksistaan ja vaatteistaan. Hän ei sitä huomannut. "Norna, sinä olet mahtava. Päällikkösi vaimo rukoilee sinulta apua." Norna hymyili omituisen hurjasti.
ANTONIUS. Niin, ystävä, semmoinen varjokuva On päällikkösi nyt. Täss' on Antonius, Mut tätä hahmoa ei voi hän pitää. Egyptin vuoksi ryhdyin tähän sotaan, Ja kuningatar jonka syämmen luulin Omaavani, kosk' omasi hän minun, Jok', omanani, miljoonittain muita, Nyt kadonneita, yhdisti hän, näet sen, Pelissä petti mun ja Caesarille, Vihamiehelleni, kunniani hukkas.
Sillä katsopas, veikko, Chattan-kissojen kynnet iskee jotensakin syvälle" "Tää haarniska on siis sinun päällikkösi oma sillä ehdolla", sanoi Heikki; "mutta jos ei hän sitten maksa minulle määrättyä hintaa, aion häväistä häntä kuninkaan ja hovin edessä". "Eipä pelkoa, ei pelkoa; kyllä minä itse tuo hän tappelutarhaan", vakuutti Norman; "aivan varmaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät