Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Maanjäristys ei, myrsky, tulva, palo Hävitä maata, mert'; ei sammu taivaan valo! Ja ihmiset ja elukat vain enenee; Vaikk' isken miljoonittain noita, En loppumaan saa kataloita, Ei! Aina vaan uus' veri elelee! Kun summatonta siemen-määrää muistan, Mink' ilma, vesi, manner idättää, Ja kuiva, märkä, kuuma, jää Niin hulluuteenpa miltei suistan!
Kun sali on siivottu, niin ei kukaan näe harjaa eikä pölypyyhettä, jotka siellä vähää ennen hallitsivat, ei näy pölyhiukkeita, jotka äsken miljoonittain täyttivät huoneen, ja sen tähden kukin mielellään unohtaa, että ne ovat siellä olleetkaan. Niin on kodin ja perhe-elämänkin laita.
Kun Chilon jonkun aikaa oli istunut portilla, tärisytti häntä kaamiva vilu. Hän nousi, tarkasti oliko Vinitiuksen antama kukkaro tallella ja jatko rauhoittuneempana matkaansa joelle päin. "Ehkä minä näen vielä Crotonin ruumiin," virkkoi hän. "Oi jumalat! Jos tuo lygiläinen on ihminen, voisi hän vuoden kuluessa ansaita miljoonittain sestertsejä.
ANTONIUS. Niin, ystävä, semmoinen varjokuva On päällikkösi nyt. Täss' on Antonius, Mut tätä hahmoa ei voi hän pitää. Egyptin vuoksi ryhdyin tähän sotaan, Ja kuningatar jonka syämmen luulin Omaavani, kosk' omasi hän minun, Jok', omanani, miljoonittain muita, Nyt kadonneita, yhdisti hän, näet sen, Pelissä petti mun ja Caesarille, Vihamiehelleni, kunniani hukkas.
Niiden hautojen päällä, jotka kätkevät miljoonittain muinoin vapaiden miesten luurankoja, orjailee kalpeanaama elämän etujen ja nautintojen tähden, sen tähden, jota hän, hänen kannaltaan katsoen, sanoo elämäksi. Sukupolvi toisensa perästä entisiä maanomistajia on kaatunut uhrina viljelykselle, jota indiaani ei käsitä, ei rakasta eikä kunnioita.
Sen jälkeen haiseva, pimeä laakso, jossa kuuluu kiljunaa, sitte jalan levyinen silta, jonka päässä suuri peto, joka nieleksii mahtavien rikkaiden sieluja, joita mahtuu miljoonittain sen vatsaan. Eräästä sulaton tapaisesta laitoksesta syöksyy tulta. Ovilla seisovat perkeleet, teräaseet käsissään ja hakkaavat sielut kappaleiksi ja heittävät tuleen.
Pane päähäs valhekutria miljoonittain, Ja jalkas alle korkoja kyynärittäin, Sä siksi jäät, mit' ootkin vain! FAUST. Siis ihmishengen aarteet kaikki suotta Kasaillut oon niin turhaan, tunnen vain! Vaikk' onkisin niiss' sata vuotta, Ei uutta voimaa vuoda sielustain. En hiuksen vertaa noussut ylemmäksi, Tuot' ääretönt' en hiukkaa likemmäksi.
Vuoren haltian ympärillä istui miljoonittain haltioita ja tonttuja, niin harmaita ja niin pieniä, ett'eivät he, hangella kulkiessaan, jättäneet suurempia jälkiä, kuin oravakaan.
Tähtiä näkyi tukuttain taivaan navalla, ja vaikka varustamaton silmä ei olis voinut keksiä enempää kuin viisituhatta koko taivaankannen alalla, olis se tänä iltana luullut voivansa lukea niitä miljoonittain. Neljäskolmatta luku. Yö oli kova. Höyrylaiva, laidalta päin, hirmuisesti ahdistettuna, vaarui paikaltansa pääsemättömänä.
»Minä tiedän sen», keskeytti Knut hänet terävästi ja jatkoi suuttuneella ja nuhtelevalla äänellä puhettaan siitä, mitä me opetamme tästä Jumalasta, jota meidän täytyy rakastaa ja palvella, muun muassa, että hän luopi miljoonittain onnettomia olentoja, joista hän edeltäpäin tietää, että he saavat kärsiä kaikkea mahdollista puutetta tässä maailmassa ja joutua ijankaikkiseen kadotukseen tulevassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät