United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTONIUS. Kas min! EROS. Jo maall' on miekka. ANTONIUS. Joutuun sitten Se tehköön tehtävänsä. EROS. Rakas herra, Ylevä valtiaani, salli minun, Ennenkuin verisen ma iskun isken, Hyvästi jättää. ANTONIUS. Sen jo teit. Hyvästi! EROS. Hyvästi, herra! Nytkö jo? ANTONIUS. Nyt, Eros! EROS. No, tuossa siis! ANTONIUS. Jalompi mua Sin' olet monta vertaa.
Kornelia nousi tulipunaisena ylös, mutta istuutui taas ja odotti ääneti, mitä tuleman piti. Vildhagen kääntelihe levottomana tuolillaan, hikoili, kävi punakammaksi ja imelämmäksi ja jatkoi viimein: »Ettekö te enää ole meidän, neiti Kornelia?» »Se on oikein», sanoivat matami Tvetin pyövelinkasvot. »Nyt sinä saat kuulla, hän ei voi vastata puolestaan ja silloin minä isken hänet.»
Eivätkä ne sellaista vihaa, kun kahden puolen saavat minun kädestäni. Hyvä juttu, minä teidät opetan... Mutta sitten hän kohta muisti kysyä, oliko Karin Vennu joukossa. Ei ollut. Se oli hyvä juttu, oikein hyvä. Siihen minä isken sitten kun nämä toiset panen ensin linnaan. Minä näytän...!
Onhan se koko hovi, ja tavallisessa rakennuksessa niinkuin vanha herrastalo ainakin. Vaan annas maksaa irtaimista, mokomistakin lehmänsammakoista, tunkkaisista heinistä ja puolimädistä vilja-aumoista kehtaavatkin sen roistot jättää jumalan viljan ulos mätänemään annas maksaa kaksitoista tuhatta, ainakin viisituhatta liikaa! Eikä ymmärrä, vaikka minä isken silmää ja jo viimein sanonkin.
COMINIUS. Sen taannoin lupasitte. MARCIUS. Sen ma tein. Ja siinä pysyn. Saatpa nähdä, Lartius, Kuink' isken vielä kerran Tullust' otsaan. Kuin? Rampako? Ja jäätkö pois? LARTIUS. En, Marcius; Ma toiseen sauvaan nojaan, toisell' isken; Ma myötä tulen. MARCIUS. Aito-aateluutta! 1 SENAATTORI. Nyt Capitoliin tulkaa, siellä parhaat Odottaa ystävät.
TOINEN NAISPAIMEN. Kun lienet sudenkorento, Otan korvosta korennon, Sillä sutkin selkähäsi. TOINEN MIESPAIMEN. En toki sudenkorento! TOINEN NAISPAIMEN. Yönkorento lienet? Sitten Minä kuin lepakko lennän, Isken ilmasta sinua. TOINEN MIESPAIMEN. Päivänpä korento kirkas, Etsivä vesivaloa! TOINEN NAISPAIMEN. Sitte en väistele sinua, Enkä varsin vainoele: Rupean vesivaloksi, Tai sun kastehelmeksesi.
Jos Hamlet hänt' ei lemmi Eik' ole järjiltään siis senvuoks mennyt, Niin virkamiehenä en pyydä olla, Vaan auran kurkeen tartun. KUNINGAS. Tehdään se. KUNINGATAR. Mut, kas, kuin synkkänä hän käy ja lukee, Tuo raukka, tuolla. POLONIUS. Pois, ma pyydän, menkää. Het' isken häneen kiinni; saanko luvan? POLONIUS. Kuin voitte, hyvä Hamlet prinssi? HAMLET. Hyvin, Jumalan kiitoa.
Niin minä, vaikka köyhä mies, teen sinut Maailman herraksi. POMPEJUS. Oletko päissäs? MENAS. En, herra, maljaa olen karttanut. Jos tohdit vain, niin olet Zeus maan päällä; Mit' ilma kaartaa, mitä meri saartaa On sun, jos tahdot. POMPEJUS. Mitenkä? MENAS. Nuo kolmet Maailman jakajat, nuo kilpailijat, Laivallas ovat; köyden katkaisen, Vesille työnnämme, heit' isken kurkkuun. Ja kaikk' on sun.
"Minä tiedän sellaisen paikan hartioittesi välissä, että jos siihen isken nyrkkini, niin sinä heität henkesi," huomautti Croton. "Minä tiedän sellaista kefalonilaista viiniä, että jos sitä juon, niin tulen terveeksi," virkkoi Chilon. Vinitius ei kiinnittänyt huomiota heidän puheisiinsa, sillä he likenivät juuri kaupungin portteja, ja siellä kohtasi heidän silmiään kumma näky.
Silloin julmistui Antti lopullisesti, katsoi Kenosta ja sanoi: »Se soikoon! Kun isken tuolla pärehalolla kuonoosi, niin ei sinusta jää nimeäkään jälelle!» »Hyvärinen! Hyvärinen hoi! Katso nyt, että talossasi on tulossa murhatekoja!» huusi Kenonen tuskissaan.