United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pohjoisella taivaan rannalla Koko yön iltarusko hohtaa Himeästi, kunnes ani varhain Aamulla taas punehtuupi, toisell' Nimellä nyt ennustaen päivää. Viehättävään vale-uneen vaipuu Luonto ei oo päivä eikä yö Päiväksi on auringotoin, yöksi Pimeätöin vaan on kumpainenki.
Jos Hamlet Ens' iskulla tai toisell' oikein osaa Tai kolmannella kerrall' iskuun vastaa, Niin kaikki tornin tykit laukaiskaa; Kuningas juopi muistoks Hamletin Ja maljaan viskaa helmen kallihimman, Kuin mitä neljän kuninkahan ajall' On Tanskan kruunuss' ollut. Malja tänne!
COMINIUS. Sen taannoin lupasitte. MARCIUS. Sen ma tein. Ja siinä pysyn. Saatpa nähdä, Lartius, Kuink' isken vielä kerran Tullust' otsaan. Kuin? Rampako? Ja jäätkö pois? LARTIUS. En, Marcius; Ma toiseen sauvaan nojaan, toisell' isken; Ma myötä tulen. MARCIUS. Aito-aateluutta! 1 SENAATTORI. Nyt Capitoliin tulkaa, siellä parhaat Odottaa ystävät.
Hän hyvin ties, mit' tahdoin mykkänäkin; siks ei hän varonut mun kysymystäin, vaan sanoi: »Puhu, mutta lyhyeen, selvään!» Vergilius sillä puolen seisoi mua äärellä, joit' on putoominen helppo, kun mikään kaide sit' ei kaarra, estä. Mun toisell' oli puolellani varjot nuo hurskaat, jotka vuoksi neuleen julman niin itki, että heiltä posket kastui.
Vastasi näin Helene, jumalsorja nyt, soljuvavaippa: "Aias, akhaijein turva, on tuo uros, korkea koolta. Toisell' on sivull' Idomeneus, jumaluhkea, Kreetan joukkojen kanssa, ja päälliköt muut kera piirinä seisoo. Vieraaks urhea sai Menelaos hänt' useasti tervehtää kotihimme, kun saareltansa hän saapui.
Kaupungin korvat vasken räminällä Nyt huumaa, säistäin rummun pärrytystä, Niin että maa ja taivas yhteen ääneen Jymisten tuloamme ylistää! Yhdeksäs kohtaus. Caesarin leiri. 1 SOTAMIES. Jos meit' ei tunnin aikaan vaihdeta, Palata täytyy vahdistoon. On kuudan, Ja sanotaan, ett' toisell' alkaa valveell' Ottelu taas. 2 SOTAMIES. Kirottu päivä meille Tuo eilinen! ENOBARBUS. Yö, ole näkijäni!
Hän hyvin ties, mit' tahdoin mykkänäkin; siks ei hän varonut mun kysymystäin, vaan sanoi: »Puhu, mutta lyhyeen, selvään!» Vergilius sillä puolen seisoi mua äärellä, joit' on putoominen helppo, kun mikään kaide sit' ei kaarra, estä. Mun toisell' oli puolellani varjot nuo hurskaat, jotka vuoksi neuleen julman niin itki, että heiltä posket kastui.