Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Niin tiedän siis ken olen, ja mille tästälähin näyttää elämäni juoksu. Mutta mihin jouduit, tyttö? Ellös harhailustas metsissä nyt pidentäkö enään, vaan kanssani kotihimme käy, ja koska astumme huoneesen, niin katsantomme elköön kannelko, mitä tapahtunut on, ei ensinkään, vaan olkoon muotomme iloinen ja viaton, vaikka kuohuis povessamme kyinen kulju.
Sanoinhan, ett'en ota Jussilaa, ja sitä itken, että tuosta nyt syntyy eripuraisuus kotihimme. Kun sinä tulet kotivävyksi, katselee äiti sinua aina nurjalla mielellä". "Ja kaiken tuon tähden menisit nyt halukkaammin Jussilan emännäksi kyllä ymmärrän " "Jos sen tekisin, kukapa estäisi minua menemästä?
Kaikille tarjottiin virvokkeita, kaikki saivat joululahjoja ja kaikki yhdessä lauloivat päätökseksi tuon vanhan rakkaan virren: Taas joulu-aika riemuisa, Nyt koitui kotihimme j.n.e. Kuu Laagje toisena joulupäivänä oli lähdössä ja lausui jäähyväiset onnelliselle pariskunnalle, sanoi hän: "Ethän minua rankaise, vaikka tulin pitäneeksi lapsesi niin kauan?"
Vastasi näin Helene, jumalsorja nyt, soljuvavaippa: "Aias, akhaijein turva, on tuo uros, korkea koolta. Toisell' on sivull' Idomeneus, jumaluhkea, Kreetan joukkojen kanssa, ja päälliköt muut kera piirinä seisoo. Vieraaks urhea sai Menelaos hänt' useasti tervehtää kotihimme, kun saareltansa hän saapui.
Ajatuksemme lentävät tuon tuostakin kotihimme, omaistemme luo, joista useat viikot olemme olleet erotettuina. Mutta jopa lähenee Suomen mantereen ranta. Saarien välitse näemme Turun tuomiokirkon tornin kohoavan korkeuteen. Terve sinulle, vanha Turku, sekä sinulle, ylevä kirkko ja kallis muisto Suomen menneiltä vuosisadoilta! Moskova ja Kreml.
"Niin totta kuin elätte", sanoi hän, "minun tekisi mieli ampua teitä ennenkuin häpäisette itseänne ja minua!" Reine Allix, joka oli seisonut äänetönnä hänen vieressään koko ajan, laski kätensä hänen olkapäällensä. "Poikani", kuiskasi hän tämän korvaan, "sinä olet oikeassa ja he väärässä. Mutta älä kuitenkaan laita niin että velivaino on oleva se ovi, jonka kautta vihollinen kotihimme astuu.
Erään metsätien suussa poikkesi hän maantieltä ja lauloi mennessään: »Mene sinä sinne, minä menen tänne, meillä on oma temme, kumpainenkin oman kullan kotihimme viemme.» Oli häntä kuin kaipaus, kun hänen äänensä vähitellen lakkasi kuulumasta metsän peitosta. Meihin tuli omituinen lapsellinen mielentila.
Päivän Sana
Muut Etsivät