United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan meill' aikaa toistekin on tätä harkita vielä. Nyt ylös, syöskää veen pyhän aaltoon laiva jo tumma, riittävä soutajakunta te kootkaa, myös satauhri laivaan saatelkaa, tytär Khryseen kukkeakulma itsekin tuokaa; päällysmies uros mielevä olkoon, Idomeneus tai Aias tai jumalainen Odysseus tai sinä, Peleun poika, sa miesten kaikkien kauhein, kauasampujan jotta jo suostutat, tuot pyhät palveet."
Kaatoi Idomeneus Erymaan, tuon survasi suuhun vasken surmaisen; terä niskast', aivojen alta ulkoni taas sekä luut lumivalkeat murskasi tieltään; hampaat vierivät maalle, ja kuin verikuoppana kuohui kumpikin silmä, ja verta hän sieraimista ja suusta purskui maassa, ja kuoleman yö hänet varjosi musta. Noin kukin miehen kaatoi nuo päämiehet akhaijein.
Johtaja Kreetan miesten ol' Idomeneus jalopeitsi, mink' oli Knosos siellä ja Gortyn korkeamuuri, Lyktos, Miletos sekä valkearinne Lykastos kasvanut urhoja, kansava myös Rhytion sekä Faistos, tai satakaupungin mitä saaren muut' oli kansaa; Idomeneus jalopeitsipä näill' oli johtajanaan ja Meriones, miessurmaisen väkivertoja Areen; nuo kera kahdeksan tuli kymmenen tummavan haahden.
Vastasi näin Helene, jumalsorja nyt, soljuvavaippa: "Aias, akhaijein turva, on tuo uros, korkea koolta. Toisell' on sivull' Idomeneus, jumaluhkea, Kreetan joukkojen kanssa, ja päälliköt muut kera piirinä seisoo. Vieraaks urhea sai Menelaos hänt' useasti tervehtää kotihimme, kun saareltansa hän saapui.
Joukost' ei joku muu sopavälkkyjen ehkä akhaijein tuntene, kuinka ma taistelen, vaan sinä totta sen tiedät." Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Tiedän, kuink' olet uljas, miks sitä selvität suotta?
Irti jo Idomeneus nyt tempasi vartevan peitsen kaatunehesta, mut ei tamineita hän sorjia voinut harteilt' irroittaa asetuiskeen ankaran alla. Jäykennytp' oli polvi jo hält', oman jos piti peitsen jälkeen syöksyä tai vihamiehen heittoa väistää; siks soti paikoillaan hän torjuen turmiopäivää, ei jalat viemään pois näet kyllin kerkeät olleet.
Vaipui vaunuiltaan uros, ohjat kirposi maahan. Joutuen kuuristui sekä koppoi maasta ne jälleen Meriones, heti näin sanan virkkoi Idomeneulle: "Ruoski jo orheja, kunnes luo tulet tummien laivain; tuon näet itsekin, että jo mennyt on voima akhaijein." Kuuli ja ruoski nyt Idomeneus hevot uhkeaharjat juoksuun laivoja päin; näet pelko jo iskihe mieleen.
Virkki jo kiskaltain jalast' urhoa kaattua taiston melskeest' Idomeneus; vaan riens avuks Asios astuin valjakkons' etupuolle, ja selkää orhien henki poltteli ohjaajan pidätelless'; iskeä maahan mieli hän Idomeneun; tämän peitsipä kiitikin ennen kurkkuun leuan alle ja niskan puolt' ulos työntyi.
Siispä nyt kamppailuun yht' aimona, kuin olit aina!" Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Atreun poika, se usko, ma ain' olen kumppani altis, niinkuin vahvan tein lupaukseni sulle ma kerran.
Virkki ja taistoon taas jumal' astui ankaratöiseen. Mutta kun Idomeneus majasuojaan nyt tuli sorjaan, koht' asun otti hän kaunoisen, parin peitsiä koppoi, lähti jo taas asevälkkeessään kuin leimaus, enteeks ihmisien jonk' iskee Zeun käsi ylhä Olympon hohtavan korkeudesta, ja sill' ylen kirkas on loiste: noin oli vaskenvälkkehinen uron rientävän rinta.