Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Virkki jo kiskaltain jalast' urhoa kaattua taiston melskeest' Idomeneus; vaan riens avuks Asios astuin valjakkons' etupuolle, ja selkää orhien henki poltteli ohjaajan pidätelless'; iskeä maahan mieli hän Idomeneun; tämän peitsipä kiitikin ennen kurkkuun leuan alle ja niskan puolt' ulos työntyi.
Nuo kokouksen keskeen toi ne, ja nous Agamemnon; airut Talthybios, jaloääninen kuin ikivallat, viereen kansojen pään kävi karjua luo talutellen. Atreun poikapa nyt käsin kiskaltain veti veitsen, vyöllä mi vieress' ain' oli miekan valtavan huotran; otsuskarvat viilsi ja puoleen Zeun kädet nosti palvoen häntä; ja paikoillaan kaikk' ääneti istui, kuunteli kansain päätä akhaijit, kunnian antain.
Vaan kiven kiskaltain Telamonin aaluva aimo, laivain pönkkiä, joit' oli jalkoihin moni jäänyt pyörimähän, kiven moisen päin hän taantujan rintaa paiskasi; kaulan juureen juur' yli kiiti se kilven. Kiekkona ympäri kieppumahan hänet sai raju isku.
Miekan kiskaltain Menelaos päähopeaisen päin Peisandroa syöksi; mut kilven altapa kirveen kauniin, vaskisen tää veti, joss' oli kiiltävä, pitkä metsäoliivinen varsi, ja kohtasi mies heti miestä.
Kuuristui alas säikähtäin, kurotettuna kilpi, Aineias; yli lennähtäin selän taa ase tuima tunkihe tanterehen, vaan kilven, sankarin varjeen, rikkui vuota ja vaski; ja välttäen noin väkipeitsen hirmuissaan hän ol' itse, kun hiipoi niin liki heitto, lankesi kaamea yö yli silmäin. Vaan jo Akhilleus viiltävän miekan kiskaltain päin tuimana syöksyi, huutaen hirmuisesti.
Atreun poikapa nyt käsin kiskaltain veti veitsen, vyöllä mi vieress' ain' oli miekan valtavan huotran, otsusvillat viilsi jo vuonilt'; airuet antoi hahtuvan kullekin Argos-maan valioille ja Troian.
Näin sydämessä kun mietti ja mielessään, väkimiekkaa vyöltä jo kiskaltain, tuli korkeudesta Athene; laittoi airuenaan hänet Here näät helo-olka, suosien, suojaten kumpaakin samall' armaudella; taa tuli, tarttui kellerviin kiharoihin Akhilleun, tälle hän näyttihe vain, muist' yhdenkään näkemättä. Kääntyi hämmästyin nyt Akhilleus tuntien kohta Pallas Athenen, leimuavan näki silmien loiston.
Valtasi hämmennys hänet, herposivat jäsenensä, tyrmistyin uros seisoi, vaan selän hartiakuoppaan dardanolainen mies, Euforbos, Panthoon poika, kärkevän keihään löi lähelt' aivan, tuo tovereistaan peitselt' aimoin, myös ajomies sekä juoksija oivin miest' oli vaunuiltaan kakskymment' iskenyt maahan kertaa ensimmäist' opetellessaan ajotaistoon tuo sua, Patroklos, hepourho, nyt vammasi ensiks, ei toki kaatanut; vaan väen keskeen väistihe, peitsen saarnisen kiskaltain taas irti, hän ei näet taistoon kanss' asehettoman Patroklon toki tohtinut käydä.
Paimenet kultaiset kera kulkivat, niit' oli neljä, koiria yhdeksänp' oli nopsia miehien myötä. Vaan jalopeuraa julmaa kaks etupääst' oli karjan riistänyt sonnin möyryävän; kovin mylvi se, konsa vei pedot saaliikseen; luo koirat kiiti ja miehet. Vaan pedot auki jo kiskaltain härän uhkean kyljet särpi sen verta ja söi sydämyksiä; paimenet turhaan huudoill' yllyttää koki nopsia koiria kimppuun.
Antimakhon pojan Hippomakhon taas sorti Leonteus, aaluva Areen juurt', ase ankara upposi uumiin. Huotrast' oitis kiskaltain veti viiltävän miekan, karkasi miesvilinään, kera Antifaneen käsikähmään, 191 viuhuen iski jo miekka, ja kenttään mies selin sortui; sitten Oresteen löi sekä Iamenon ja Menonin, nuo perätysten kaasi hän kaikk' elonkasvaja-maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät