Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Vaan tuhon väistäntään oli valpas loistava Hektor, koht' alas kuuristui; yli kiitäen vaskinen keihäs kenttään iskeytyi. Kätehenpä Akhilleun taas sen temmaten irti jo Hektorin vei näkemättä Athene.
Vaipui vaunuiltaan uros, ohjat kirposi maahan. Joutuen kuuristui sekä koppoi maasta ne jälleen Meriones, heti näin sanan virkkoi Idomeneulle: "Ruoski jo orheja, kunnes luo tulet tummien laivain; tuon näet itsekin, että jo mennyt on voima akhaijein." Kuuli ja ruoski nyt Idomeneus hevot uhkeaharjat juoksuun laivoja päin; näet pelko jo iskihe mieleen.
Vaan terän vaskisen tieltä hän väistihe valppahin katsein, nopsana kuuristui; yli kiitäin varteva keihäs kenttään iski, ja varteen jäi vavisuttava vauhti, vaan pian vaimeni maass' asehelta jo ankara voima; upposi maahan noin Aineiaan viuhuva peitsi, jonk' oli lentoon suunnannut käsi jäntevä suotta.
Kimppuun Idomeneun heti karkasi Asion surmaa surren Deifobos, salamoitsevan viskasi peitsen. Mutta sen nähdessään heti väistihe tielt' asevasken Idomeneus; hän peittihe taa tasapyöreän kilven, vaskenvälkkyvän tuon, häränvuotaisen, käsipienoin kaksin kantelemansa, sen äärten peittohon aivan kohta hän kuuristui; yli keihäs vaskinen kiiti kilpeä pyyhkäisten; soi vankuen kilpi sen alla.
Vene hyppi ja heilui hän kuuristui ja ojentui kuin valkea haamu vene hyppi mutkia, airot rasahtelivat, vesi kiehui vaahtona hän yhä syöksyi eteenpäin, eteenpäin tuota päätöntä epätoivon rataa. Hän oli soutanut kierroksen kierroksen perään, päätään nostamatta, tietämättä missä oli. Silloin hän kuuli kohun läpi ääntä jo erotti sanoja: »Jumala auttaa Jumala panee kuorman Jumala auttaa kantamaan!»
"Hyvitystä, kunnianloukkaus!" kirkuivat isot ja pienet kukat niin hurjasti, että metsäruusu raukka kovin peljästyneenä vetääntyi aidan ra'osta paikalleen takaisin ja kuuristui entistään alemmaksi siimekseen. Kovin suruinen oli hän nyt.
Kuuristui alas säikähtäin, kurotettuna kilpi, Aineias; yli lennähtäin selän taa ase tuima tunkihe tanterehen, vaan kilven, sankarin varjeen, rikkui vuota ja vaski; ja välttäen noin väkipeitsen hirmuissaan hän ol' itse, kun hiipoi niin liki heitto, lankesi kaamea yö yli silmäin. Vaan jo Akhilleus viiltävän miekan kiskaltain päin tuimana syöksyi, huutaen hirmuisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät