United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuolleiks teitä en kutsua voi, oi vainajat, veljet, hiljaiset asujat, peitetyt helmahan maan. Ah, eläviks yli muiden, vainajat, teitä ma kutsun, en välillämme ma nää kuilua kuoleman yön, nään teon suuren vain, joka päitänne kalpeita kruunaa valkeuteen elämän, kirkkauteen elämän. Varjoja oomme me vain, tosi on vain siellä miss' ootte, kaukana meistä ja, ah, niin liki, niin liki myös.
Tuota muu ei nähnyt tuvan väki, perhekunnasta ei kumpainenkaan, tytär ei, ei myöskään ottopoika; vaiti istuivat he, sylityksin, käsi kättä, päähyt päätä vasten, liki liettä, rauhass' ilman huolta.
Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, kauan saakohon hän kiitosta syntymämaan, varsinkin vaivaisen, polon, poljetun, vainotun, köyhän, kuitenkin syntymämaan, taattojen, maammojen maan! Teitte sen suureksi taas, pojat pohjolan, tarmot Olympon, kun oli maailma niin, kaipasi syntymämaa katsoa kauneuttaan, mitä mahtaa henki ja ruumis, kun ruma kaukana on, vain liki maammojen maa.
Vaan kenen laivain luota ma kaukana viipyvän keksin, sen heti hengeti lyön, eik' auttava lie suku surren, miehet, naisetkaan, hänen ruumistaan roviolle, vaan hänet koirat raadelkoot liki muureja Troian."
REGAN. No, rakas kreivi. Te tiedätten, mink' onnen teille aion; Siis suoraan selvä totuus lemmittenkö Mun siskoani? EDMUND. Puhtaudess' aivan. REGAN. Mut lankonihan teitä ette koskaan Kiellettyyn paikkaan käynyt? EDMUND. Rietas aatos! REGAN. Niin liki liittyneiksi varon teitä, Ett' aivan hänen omansa te liette. EDMUND. En, rouva, kunniani nimess': en! REGAN. En koskaan sitä sallis.
Herra kreivimme on todella niin antelias mies, niinkuin häntä kaikkialla tässä maassa kiitetään. Sitä parempi, sitä parempi, sanoi karhuntanssittaja. Muuten eläimeni ovatkin sangen kesyjä, jottei ole mitään pelättävää laskea nuorta herraa aivan liki heitä. Karhu on niin kuuliainen ja lempeä kuin kesytetty koira.
Kun he tulivat Ujiji-lahteen, oli heillä molemmin puolin palmuista alituisesti viheriä viikunalehto ja edessä juova korkeata kaislistoa pitkin mehuisessa vihannassa uljailevia rantoja, joilla banaanien ja pisankien väliin sijoitetut, keilanmuotoiset majat seisoivat liki toisiaan. Vilkastuttava näköala satamassa antoi eloa kaikille käsivarsille.
Minä suljin ikkunaluukut, lukitsin ovet ja heittäydyin sohvankulmaan, jossa Ilse viimeiseksi oli istunut. Niin makasin pari tuntia syvän surun vallassa. Margareta ruhtinatar tuli; isäni tervehti häntä etehisessä. Minä kuulin, miten herra von Wismar ja hovineiti toruen ajoivat pois kurjen, joka luultavasti oli alinomaa kumartaen lähestynyt liian liki herttuallista vierasta.
Tää viel' ei nähnyt viime iltaa, mutta niin liki sitä hulluus vei jo hänet, ett' tuskin oli aikaa kääntymykseen. Niin on kuin sanoin; lähetetty olin hänt' auttamaan, eik' ollut tietä muuta kuin tämä, jota tänne lähdin käymään. Hän nähnyt on jo kaikki kadotetut; nyt näyttää aion hälle henget, jotka sun vartioiminasi valkenevat.
Minne viepi tuo metsätie? Se vie erääseen mökkiin vähän matkaa metsän sisässä. Se näyttää hyvin hauskalta, niinkuin olisi siellä kauniita paikkoja taampana. Mistä te sen arvaatte? Niin onkin! Se jatkuu sitten sydänmaan halki ja menee meidän karjakartanolle Koivumäellä. Se näkyy tältä maantieltä, kun menemme vähän matkaa vielä. Onko sinne pitkältäkin tuonne kartanolle? On sinne liki peninkulma.