United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei sana laulajan kauaksi kanna, ei riitä, kauemma kulkeva on kunnia syntymämaan, jos pojat pohjolan ponnistaa, kuten teitte, jos yllä maailman oisi ei yö, ei velisurmien suu, vaan jalo, jalkava kiista ja ihmistahtojen taisto, ken enin kunnia on taattojen, maammojen maan. Sankarit!
Ja koska me kurkkumme aukaistaan, me laukaistaan, me paukaistaan, mut nytpä me marssimme, laulamme, kun kaikuvi kaulamme. Me ensiksi muistamme syntymämaan, tään ainoan maan, tään armahan maan, min laihot niin kaunihin leivän suo, kun päivä ja kuu valon luo. Ja sitten me muistamme tyttömme, tuon ainoomme, tuon armaamme, mi kauniimpi on kuin päivä ja kuu, kun suukkoja antaa sen suu.
Ken näkee kiven sydämeen, hän näkee toden vasta. Kaatuneitten haudalle Vainajat, sankarivainaat, te kansan kallihit lunnaat mullassa armahan maan, mullassa syntymämaan, kuolleiks teitä en kutsua voi. Ei kuoleman kasvot oo kuni teidän on, kuoleman henkäys ei oo kuni henkäys tuo, joka teidän luotanne saapuu, kunniakummuilta maan, kummuilta sankarien.
Kun pojat ponnisti sen, tuli Suomesta taasen Ateena, jällehen läksivät jäät, kumpusi kukkien vyöt, myös ihanteet monen immen ja Suomen sankarinaisen, kauneus kasvojen tuo, silmien aamu ja yö, koska ne ponnistaa pojat pohjolan kuin pedot korven puolesta kultaisen maan, sykkivän syntymämaan, miss' oli autuas olla ja aikamme armahin elää, kärsiä, nauttiakin, kuolla ja syntyä taas, tään suvun keskellä hirmuisen, jok' on rahvasta raakaa, vaan jumalissa min on juuri ja alku ja työ.
Aron himmeän helmasta aurinko nous, kuin oikeuden juhlaan sen soi sotajous, se leimusi lempenä syntymämaan, se vaati koko maailman valkenemaan, ja vapautta, veljeyttä kansain se soi, se työmiehen rintahan toivoa toi, liki kansaansa liitti taas sotilaat ja keveämmin hengähti heimot ja maat; yli maanpiirin astuu nyt armeija työn läpi myrskyn ja kauhun ja kuolon ja yön, mut kasvoilla kaipuu ja uskonto uus ja sydämissä valtioiden vastaisuus.
Kerrankin maanpiiri sai taas nähdä, mik' on kesä Suomen, konsa sen välkkyvät veet, yhdessä päivä ja yö, yhdessä taivas ja maa, suvun vanhan valtiasvoima, koska sen koittanut on koi pyhän syntymämaan. Oltihin orjia ryssän ja oltihin renkejä ruotsin, nyt pyhä kaikuvi vaan tuo sana syntymämaan, kaikille kallihin tuon, isän, äidin ja lapsien itkun, myös hymyn taivahisen, autuas, armahin maa!
Isäni, Niilo Svane, uhrasi henkensä ja tavaransa isänmaan palveluksessa, ja esi-isäni monta polvea ovat kaikki vuodattanut sankari-verensä kunnian kentällä syntymämaan ja vanhan Tanskan valta-istuimen turvaksi.
Vaan kotitielle jos koitunen, jos näen näillä mä silmin puolison, syntymämaan sekä korkeat myös kotilinnat, silpaiskoon vihamies pään multa, jos en omin kourin katko jo kappalehiksi ja kirkkaan valkean valtaan luo tätä jousta, jok' on ihan turhaan myötäni tullut!" Vastasi Aineias, jalo päämies iliolaisten: "Noin älä haasta!
Silmä jo säihkyilee, ja jo uhmien Geelitär-äiti Sääntävi kanteloaan, iskee kieltä jo sen; Helkkyvi kieli, ja kantelo soi, ja hän itse jo hehkuu, Itse jo intoutuu laulua laulelemaan; Rohkea uskallus soi siinä, ja hehkuva laulu Kiirivi soinnahtain, kaikuvi noin yli maan: "Pelko jo pois! kukin urhona vain nyt järkkymätönnä Seisköhön oieti-päin suojana syntymämaan. Sortunet? Entäs siis!
Siksi kun syntyi taas sen kunnon ja onnen Olympo, poiat te pohjolan, hei! me armoille antau ei! Oltihin ennenkin ja ollaan vieläkin. Kaukaa kaari on syntymämaan, kulkee sen päivä ja kuu. Hei, pojat pohjolan, hei!