Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Me kuljemme syksyt ja talvien säät, Me kuljemme hanget ja järvien jäät. On tupa ahdas, vaan Siis tietä marssimaan Nyt kilvalla kouluhun riemuisaan. Siell' Luojamme töist' aina tietoja saa, Siellä totuudet eteemme aukeaa. Me olemme Suomelle aamun koi, Se voima, mi vastukset voittaa voi. Me maan oomme viljoa kukkivaa. Miss' rakkauden kylvö nyt kukoistaa. Kasva rauhassa vaan, Oi, syntymämaan!
Tahi kenties pidät parempana isiesi syntymämaan, jossa isäsi nimi on hyvin tunnettu, ja jossa sinulla on paljon mahtavia sukulaisia, jotka ilolla ottavat sinut jälleen piiriinsä. Sinulla on ehdonvalta valita... Agneksen kalpeille poskille oli sill'aikaa noussut heikko puna. Emmekö me voi muulla tavalla purkaa liittoamme, kuin käyttämällä tuota ehdottamaasi keinoa?
Niinp' urot jos Lykian mua kuullevat vielä, he käyvät kanssani sinne, ja Ilionin periturma jo tulkoon! 155 Oispa sen urhoiss' uskallus, joka vankkumatonna täyttää mielet, kun sodan vaivoja, vaaroja kansa kestää suojana syntymämaan, vihamiehiä torjuin, koht' ois Ilioniin Patroklos tuotu jo totta!
Täällä peltoa on, Kesälämpöä on, Kunhan meiss' olis, meiss' olis lämpöä vaan. Mut' kun into ja työ Lujan liiton lyö, Niin me miehissä nostamme syntymämaan. Ennen retkeiltiin Maihin kaukaisiin, Yltä linnoja Normannien kohoaa. Vaan nyt kauemma vie Jalon lippumme tie, Se nyt entistä raittiimmin punottaa. Tuloss' aika on suur': Kolmijakoinen Nor Se taas yhdeksi yhtyy ja yhdeksi jää.
Syntymämaan koko muodon: Järvet ja metsiköt, maat, Halmehet, hallavat kunnaat Terässäin nähdä sa saat: Ma kantajaani Oi armas maani! Tahdon riemulla ylistää. Maasta jos katseeni nostan, Taivahan kirkkaus luo Päälleni loistehen lemmen: Valkeuden ikivuo, Aurinko yhä Rakkaus pyhä Jumalan päätäni kaunistaa.» Talvikukkanen. »Kukka kuihtuva, Kuinka talvella Voit sa kukoistaa?
Kuulkosi, ystävies kuin kaikuelee tuhat ääntä: «Kauvan viel' eläös, kunnia syntymämaan!» IS
Näin huuto kulki miehestä mieheen, Ja joukko jätti laivalla laholla Nyt taaksensa rannat syntymämaan. Tul' sana kuninkaalle: "Sun poikasi Pois laivassaan jo merelle kulkee; Jää maasi turvattomaksi, uljaimmat Kun sankarit hällä mukana on." Vihastuu Fjalar, muuttuvi muotonsa, Ja kumahuttain kilpehen iskein Hän huutaa: "Miehet, merelle; rikottu On sääntöni, elää rikkoja sen."
Toinen taas on saattanut päättää puhua totuuden koreuksitta, maaherraa ja muita ylhäisiä herroja pelkäämättä, ainoastaan kuudellen sitä ääntä, joka puhuu hänen sielunsa syvyydestä syntymämaan hyödyksi.
Hänen poikansa, joka palveli upseerina Venäjällä, oli liittynyt vallankumouksellisiin, joutunut sota-oikeuden eteen ja ammuttu kapinoitsijana. Sitä suri nyt vanha parooni, siksi oli hänen ennen suora vartensa käynyt kumaraan. Miksi hän enää muuttaisi maasta? Kuolema oli kyllä pian jo antava hänelle toisen tyynemmän ja onnellisemman syntymämaan.
Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, kauan saakohon hän kiitosta syntymämaan, varsinkin vaivaisen, polon, poljetun, vainotun, köyhän, kuitenkin syntymämaan, taattojen, maammojen maan! Teitte sen suureksi taas, pojat pohjolan, tarmot Olympon, kun oli maailma niin, kaipasi syntymämaa katsoa kauneuttaan, mitä mahtaa henki ja ruumis, kun ruma kaukana on, vain liki maammojen maa.
Päivän Sana
Muut Etsivät