United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me kuljemme syksyt ja talvien säät, Me kuljemme hanget ja järvien jäät. On tupa ahdas, vaan Siis tietä marssimaan Nyt kilvalla kouluhun riemuisaan. Siell' Luojamme töist' aina tietoja saa, Siellä totuudet eteemme aukeaa. Me olemme Suomelle aamun koi, Se voima, mi vastukset voittaa voi. Me maan oomme viljoa kukkivaa. Miss' rakkauden kylvö nyt kukoistaa. Kasva rauhassa vaan, Oi, syntymämaan!
Mä muilta vaadin vaan, Ja tuskin muistankaan, Ett' itse syntisin Maan lapsist' olenkin: Ma yö, hän kuutamo, Vaan Luojamme on aurinko. On pikku porsahat niin ihmeen sievät, Ett' emäntää ne oikein viehättää, Niin puhtahat ja kaunihit! Ei uskois, Ett' aika sikoja niist' tulla voi. On kissanpojat leikkisät ja somat; Niist' usein koko peihe ihastuu.
Eikö hän ole Jumalan edusmies ja orakeli maan päällä? Tästä syystä ja vaikka häntä epäilemättä tuskastuttaa se kunnioittava vavistus, jota varmaan jokainen kristitty tuntee Pyhän Sakramentin edessä Pyhä Isä myöntyy istumaan valta-istuimella kirkossa ja vastaan-ottamaan Luojamme ruumiin kultaisen putken kautta, jonka polvillansa oleva kardinali ojentaa hänelle.
Piru kiitti kulkeissansa händä hywän tapaiseksi, armeliaaksi alati, kiitti konstia jaloksi, lupas' kerran kotonansa ripustajat ripustella.» Runossa »Kysymys» saapi hevosenrääkkääjä osansa: »Mitä sanois' mielipuoli, hullu hewoisen ajaja, jok'ei laske laupiaasti toisen tuskaa tundohonsa, jospa Luojamme lupaisi tehdä muuton tuonelassa, muuttaa mieheksi hewoisen, miehen hullun hewoiseksi?»
Mutta niinkuin niitteliä, Elon, heinän heitteliä Niittelee nisut paremmat, Heinät kelpaavat keralla, Eikä huoli huonompia, Otteleppa ohakkeita, Niin on Luojamme lukinna, Herra kiinni heittänynnä, Oven sulkenna omansa, Portin taivahan talonsa Ihmisiltä ilkiöiltä, Syntisiltä syntiöiltä. TYT
Siitä tulikin pian tunnettu ja rakastettu kansanlaulu. Kauniin ja todellakin viehättävän runon otsake »Kandeleen Kaksoisissa elli Laulu ja Runokokouksessa» kuuluu: »Laulu Suurelle Ruhtinaalle ja Suomelle» ja itse laulu: »Eläkön armias rakkahin Ruhtinas, rauhallinen! joka on onnemme, Suomessa luojamme, turwa ja toiwomme täydellinen.
Kastepisarat kiiltelivät auringon valossa puiden lehdillä ja kukkien vielä puoleksi ummistuneilla tertuilla niin kirkkaasti kuin timantti. Lämpöinen etelätuuli puhaltaa huhautteli tuon tuostakin, josta puut ja koko kasvikunta huojahteli ja nuokahteli, ikäänkuin ne olisivat sanoneet: "hyvää huomenta, suuri Luojamme!" Minä istuin syviin mietteisin vaipuneena tuossa luonnon ihanassa helmassa.
"Voi kuinka kaunista on kaikki tuolla alhaalla kylässä! Nyt minä, isä, näen jo hyvästi", huudahti poika. "Minä uskon että sinä näet jo vähän paremmasti, mutta ihmisen pitää koko elämänsä aika teroittaa tuota näköänsä. Me olemme tällä taipaleella teroittaneet näköämme, näkemään vähäistä osaa Luojamme hyvyydestä, mutta ennenkuin olemme kylässä, voimme nähdä vielä paljon lisää", sanoin pojalle.
Mutta sen minä ainakin tiedän: vanhat ja kokeneet meistä arvelivat piirretyksi itse Luojamme kirjaan, että te olitte olento, joka oli musertava orjuutemme ikeen ja antava meille kaikki oikeutemme takaisin. Ja senkin minä tiedän: te itse ajattelitte siihen aikaan samaa. Se ajatus oli synnillinen, Olaf Skaktavl! Ylpeys, eikä Herran kutsumus, suustani puhui.
Oi, äitini armas, kun eläisit, nyt itkisin helmassasi! Sinä anteheks antaen pyyhkisit pois kyynelet poskiltani. Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa miksi, kun luonut on Luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi? Miks ihmiset astutte allapäin, vaikk' korkea taivas on yllä? Ylös silmänne luokaa ystäväin, niin mielenne yhtyy kyllä!