United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä harjoittaessa heitetään perho ylävirtaan eikä se saa upota. Ennenkuin käsi tuntee kalan käyneen kiinni, näkee sen silmä, ja käsi tekee vapaa nykäisevän liikkeen samassa tuokiossa. Olin koettanut tätäkin konstia, mutta kun minulla oli pitkä kahdenkäden vapa, ei käden vastaus kalan ottoon ehtinyt tarpeeksi pian, josta oli seurauksena, että kala melkein aina pääsi.
Maisteri katsahti Mattia viistosilmällä, ja sanoi: "Kyllähän silläkin lailla pois pääsee, vaan sellainen pääseminen on liian kalliilla hinnalla ostettua vapautta, ja on erittäin alentavaista ja epäterveellistäkin keinottelua, vaikka sitäkin luulenma paljon käytetään opista pääsemiseksi." "Ei niin, Matti, muuta konstia siinä on pidettävä!" sanoi mummo. "Jätä se mummon haltuun!" sanoi Elsa.
Kaikki saan kokea koito, Kaikki tuntea katala; Noit' en tulle tuntemahan Konstia kotoisen vaimon, Ehtoja oman emännän, Talon tyttären tapoja. Koti minun toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maan myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Soisit mun kylänki naiset, Soisit naiset naapurini, Sorkkihin sotahevosten, Miesten vaino varpahisin, Sortuvan minun sotahan Alla vainon vaipuvani.
Ei siis ihme, että hän nyt, kun pastori Pöndinen uskoa kehui ja kehoitti kääntymään, tupakoiden ja ynseästi syläistä ruikaten lupasi veltosti, noin-vain: »Ka. Voihan tuota sitäkin konstia koettaa.» Ei se tullut sydämestä. Huomasi sen pastori.
Ja hän oli Juhanallenkin opettanut sitä konstia, niin myös muutamillen kylän pojille, jolla oli terävä ja tarkka pää sitä ymmärtämään. Ja koska nyt yhteiset metsät olivat varsin tarkkaan mitatut, tuli hänellen mieleen, vähitellen väliaikoina mitata kaikki kyläkunnan tilukset, tiet ja polut ja siitä tehdä suuri kartta.
Samassa alkoi näytteleminen. Se alkoi niillä tavallisilla keinottelemisilla. Kun nämät oli loppuneet, piti mamselli Sigridin, seitsemäntoista vuotias, tekemän useoita konstia satuloitsemattoman hevosen selässä. Kaunis, musta hevonen tuli täyttä karkua sirkusellen, sen selässä istui nuori, tavattoman pieni tyttö.
Sali tuprahti pian täyteen paksua tupakansavua, sillä melkein jokainen haikuutteli savipiippujaan, yksin minäkin raukka, joka en vielä elämänpäivänä tätä ennen ollut sitä konstia yrittänyt, vaan nythän täytyi minunkin ensi kerran tupakaksi panna ollakseni yhtä uljas kuin muutkin, vaikkakin haikuutteleminen kurkussani kakerteli ja mieltäni etoi.
CLAUDIO. Sitä en tee. VARRO. Nyt kammariini linnamme toiseen päähän ja siellä ylistämme killisilmästä Bacchusta. Tule, Canzio. CANZIO. Minä en huoli teidän viinistänne. VARRO. Mitä? Täytyykö minun uskoa, ettes tunne vielä ensinkään konstia? CANZIO. Niin paljon, että tiedän hyljätä sen.
"Jaa, se on auttamaton paikka, vaan kerran täytyy ihmisen kuolla. Vaan niin kuin sanoit, olisi se ollut hyvä koettaa niin kauvan, kuin äitissäsi oli henki. Se kuitenkaan älköön sinua huolettako, sillä etpä tiennyt konstia ja kuka tietää, olisiko tuo auttanutkaan." Herra yski ja rinta kihisi ja köhisi. "Vaan minun se on toista, joka vielä elän, minä aijon koettaa.
Sellaisen konstin hän tiesi, että saa neulan, silmineulan pysymään veden päällä kuin puutikun. »En välitä», sanoi Aukusti halveksivasti, veti aapisen taskustaan ja jatkoi: »Neuvo, millä konstilla olet oppinut lukemaan.» Santeri ällistyi: »Millä konstilla lukemaan?» Nyt pannukakku jäi saamatta! Sillä eihän hän tiennyt mitään konstia olevan lukemiseen oppimisessa.