Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minä luulenma menin rouvan ohitse rappusilla tullessani. Rouva Linde. Niin; minä astun hyvin hitaasti rappusia ylös, minä en oikein kärsi sitä. Rank. Aha, hiukan turmeltunut sisusvärkki. Rouva Linde. Oikeastaan liika työn vaivaus. Rank. Eikö muuta? Siis olette kai tulleet kaupunkiin levätäksenne kaikissa noissa pidoissa? Rouva Linde. Olen tullut tänne työtä hakeakseni. Rank.
Isäni koulutti minua neljännelle luokalle, mutta kun hän oli viisas ja käytännöllinen mies, otti hän minut pois, kun olin saanut hiukan alkeita päähäni, ja lähetti merille. Nyt olen velaton mies, eikä isänmaa ole kadottanut kaupassa enempää kuin minäkään. Se on, luulenma, vain voittanut sen, että sillä on yhtä velkaantunutta virkamiestä vähemmän.
Näyttää siltä kuin herra tahtoisi ottaa koipensa selkäänsä, ettei tärvelisi housujaan katuliassa, alkoi kivalteri, suupielissään hymy, joka kuuluu yksinomaan poliisilaitoksen palvelushengille. Herra aikoi lähteä maksamatta, luulenma, lausui kapakoitsija, yläruumis eteenpäin kumarassa ja hieroen käsiään polvilumpioihin.
Maisteri katsahti Mattia viistosilmällä, ja sanoi: "Kyllähän silläkin lailla pois pääsee, vaan sellainen pääseminen on liian kalliilla hinnalla ostettua vapautta, ja on erittäin alentavaista ja epäterveellistäkin keinottelua, vaikka sitäkin luulenma paljon käytetään opista pääsemiseksi." "Ei niin, Matti, muuta konstia siinä on pidettävä!" sanoi mummo. "Jätä se mummon haltuun!" sanoi Elsa.
Isänne makasi myös hyvin sairaana, luulenma. Nora. Hän oli viimeisillänsä. Krogstad. Kuoli kohta sen jälkeen? Nora. Niin. Krogstad. Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa minä päivänä isänne kuoli? Tarkoitan minä päivänä kuukaudessa. Nora. Isä kuoli Syyskuun 29 p:nä. Krogstad. Aivan oikein; siitä olen hankkinut tiedon. Nora. Mitä kummallista? Minä en tiedä Krogstad.
"Vaan sinun pitäisi kieltämän, luulenma." sanoi unilukkari. "Pitäisikö hänen minua tottelemankin. Eikö miehellä saa olla omaa tahtoansa?" "Hänen pitää aina totteleman järjellistä neuvoa." "Vaan enhän minä tiedä olisiko se neuvo niin järjellinen," sanoi Mari. "Kaikki ihmisethän nyt puuhaavat kilpa-ajoissa, yksin naisetkin."
Hän juoksi kotiinsa aivan pahoilla mielin, juuri kuin hänelle olisi tapahtunut suurin onnettomuus ja katkerin häpiä. Hänen isänsäkin, se rehellinen mylläri, putisti päätään ja sanoi: »Tuo Toivonen on, luulenma, järkensä kadottanut.» Mutta Toivonen piti päätöksensä. KUINKA TOIVONEN KOULUA PIT
Hän oli hyvin hyvissä varoissa, luulenma. Mutta ne oli epävarmoja toimia. Hänen kuoltuansa meni kaikki kumoon ja siinä ei jäänyt mitään jäljelle. Nora. Entäs sitten ?
Alussa äitin oli kovin ikävä sinua ja hän ajatteli päänsä puhki löytääksensä syytä siihen, ett'et käynyt meillä. Nytpä, luulenma, on hän jo poistanut nämät ajatukset mielestänsä". Tuntui mielestäni, kuin olisin kadottanut jotakin, jota en koskaan voisi saada takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät