United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on merrassa! riemuitsi kreivin metsästäjä, rientäen alas rappusia ja ulos portista. Lienee vaikeata arvata, kummanko riemu oli suurempi, herran vai renginkö. Ensimmäisessä huonekerrassa pihan puolella pienehkössä talossa Isonkadun varrella Ladugårdslandissa asui kivalteri Kron perheineen, joka ei ollut suuri.
Ellette usko minun rehellistä naamaani, vastasi kivalteri levollisesti, saan luvan esittää teille tämän pikku koristuksen ... varmaankaan ette näe sitä ensi kertaa ... senkin asian minä tiedän. Samalla hän veti esiin laatan, jollainen siihen aikaan oli poliisin virkamerkki. Tavallisen poliisipalvelijan laatta oli tinasta, mutta kivalterin hopeasta.
Juokse heti asessorin tai kenen muun lääkärin luo tahansa ... ensimmäisen, jonka saat käsiisi, käski kivalteri, työntäen Katarinan ulos ovesta. Vankka mies vapisi kuin haavan lehti.
Kaikki vieraat, mustalaista lukuunottamatta, kerääntyivät kysyvinä ja meluavina sen pöydän ympärille, jonka ääressä kivalteri illasti. Niin on kuten sanoin, selitti kivalteri; juuri hän on pysäyttänyt käynnistä Kronin muijan lörpötyskoneen ja toimeenpannut toissaöisen ilotulituksen. Entä Kron?... Kron?
No, mitä herran mielestä tässä on merkillistä? kysyi Bruno, näyttäen kivalterille kädessään olevaa lompakkoa. Siinäkö?... Ei yhtään mitään, vastasi kivalteri; mokomia saa ostaa mistä kaupasta tahansa Tukholmassa ... mutta minä näin vilauksen toisesta, jonka ympärillä oli mitä somin punos... Siellä mahtaa olla isoja seteleitä, koska se on ollut niin suuren vaivan arvoinen.
On hyvin ikävää, kun tarvitsee katua tekoa, joka on tehty puhtaasta ihmisrakkaudesta. Mutta tyttö ei ole kuitenkaan yksinään toimeenpannut noita kolttosia, niin paljon minä sain häneltä puserretuksi ilmi, kertoi kivalteri itsetietoisesti, mikä piirre yleensä on ominainen ylimielisille luonteille; hänellä on ollut rikostoveri, se on varma. Kukapahan se lienee?
Ei mitään luikerteluja, herra Stark! huusi kivalteri, tarttuen mustalaisen käsivarteen; luuletteko olevanne tekemisissä kakaran kanssa? Mitä te oikeastaan touhuatte, herra kivalteri? kysäisi muuan vieraista, joka oli kutsuttu ryypylle. Mitä tekemistä on kivalterilla toisten lompakkojen kanssa? tiedusteli eräs toinen.
Mutta salamannopeuskaan ei ole silmäystä nopeampi, varsinkin kun on kysymys vanhan poliisimiehen katseesta. Kaksi lompakkoa, kaksi lompakkoa! huusi kivalteri; siinäpä vasta on herra! Mustalaisen posket lennähtivät tulipunaisiksi, ja hänen huuliltaan kuului tukahutettu kirous.
Aina sinä hankaat vastaan, virkkoi kivalteri. Hoida sinä omat asiasi, Kron ... minä kyllä hoidan omani, sanoi vaimo. Kivalteri vaikeni ja jatkoi esityslistansa laatimista. Mitä sinä nyt luet? kysyi äiti pojaltaan. Minä luen kuningatar Blankasta, joka antoi pojalleen ja poikansa puolisolle myrkkyä... Eikö se ole kauheata, rakas äiti?
Vai niin, sekö, virkkoi mustalainen, päästäen teennäisen, väkinäisen naurahduksen; vai niin, sekö ... ha ha! Ha ha ha! yhtyi häneen kivalteri; juuri se ... ha ha ha! Tahdotte siis minun näyttävän sen teille! jatkoi Bruno yhtä iloisesti kuin äskenkin. Jos siinä on jotain hauskaa, niin sehän hyvä, huomautti kivalteri; ja minä tulen yhä uteliaammaksi. Ha ha ha! Ha ha ha!