Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ole vaiti ja anna minun puhua!... Kun minä olen kuollut, murrat makasiinissa irti yhden lattialaudan ... neljännen akkunasta lukien... Kivalteri katseli vaimoaan suurin silmin. Hän luuli tämän hourivan.
Siunatkoon, eikö herra muista?... Sehän tapahtui talvilla pienessä pelihuoneessa Kimstukadun varrella, selitti kivalteri; minähän sinne saavuin muutamien ystävieni kanssa aivan odottamatta ja puhalsin hiiteen koko ihanuuden... Ettekö todellakaan sitä muista? Ei kuulu minuun sekään ... en ole muuten koskaan ollut huvitettu poliiseista.
Oli kivalteri Kronin luona sattuneiden tapausten jälkeinen päivä. Kello kävi kuutta ehtoopäivällä. Anna Jolanta istui kammiossaan leposohvalla nojaavassa asennossa. Hänen musta surupukunsa oli täydellinen vastakohta hänen kalpeille kasvoilleen, joiden kuvankauniita ääriviivoja kiersivät korpinmustat kiharat tavattomassa epäjärjestyksessä.
Poika raukka! virkkoi hän hiljaa; miten lähellä olikaan, että hän ... voi hyvä Jumala, miten kauheata se olisi ollut!... Ei, ei, se ei saa tapahtua!... Ei hän, ei hän!... Kaikkea muuta, mutta ei häntä ... tuota kaunista, kilttiä lasta! Hiukan myöhemmin illalla istuivat kivalteri, hänen vaimonsa ja heidän poikansa yhdessä keittiön viereisessä huoneessa.
Varjelkoon, Greta, sinä olet sen näköinen, että sinä kerrassaan pelästytät! huusi kivalteri, juosten huoneessa ympäri, etsien hattuaan; minun täytyy itse lähteä hakemaan lääkäriä ... ei käy enää viivytteleminen ... milloinkaan ennen en ole nähnyt sinua noin huonona ... nyt ei ole leikkimistä.
Sanoitte äsken, jatkoi kivalteri, teillä olevan lompakossanne hienojen naisten teille lähettämiä kirjeitä... Paholaisen eukko kuuluu myöskin parempiin rouviin ... minä tahdon nyt nähdä, onko teillä rakkauskirjeitä häneltäkin ... ottakaa siis nopeasti esiin kalliit aarteenne! Mustalainen viivytti vastaustaan, osoittamatta ilmeelläkään aikovansa totella kivalterin ystävällistä kehoitusta.
Kivalteri kohotti katseensa ja kiinnitti sen vaimoonsa. Siunatkoon, kuinka sinä olet kalpea, Greta! huudahti hän; miten Jumalan nimessä on laitasi? Todellakin, äiti on tavattoman kalpea! sanoi Albertkin, työntäen kirjansa syrjään ja katsoen huolestuneena äitiinsä. Kummallista! mutisi rouva Kron, sivellen kädellään otsaansa; luulenpa tuntevani itseni sairaammaksi sen jälkeen kun join tuon liemen.
Kertokaa minulle kaikki kuoleman yhteydessä olleet seikat, kehoitti lääkäri, istuutuen hänkin. Kivalteri noudatti pyyntöä ja selvitti sairauskohtauksen kulun alusta loppuun saakka. Vai niin, vai tuli hän huonommaksi sen jälkeen kun hän oli juonut liemen, virkkoi asessori; hm, hm! Hän tuli huonommaksi juotuaan sitä, vakuutti Kron. Onko rohdoksista mitään jäljellä! tiedusteli lääkäri.
Täällä on pussi, vastasi kivalteri, nousten ja mennen lipaston luo, jonka hän avasi ja otti sieltä esiin pienen paperipussin. Asessori liikutteli sormellaan sen sisältöä ja tutki sitä tarkoin. Rohdoksissa ei ole mitään vikaa, selitti hän; siitä olinkin kyllä varma ... tiesin sen ... mutta ... niin, missä on kuppi, josta sairas joi liemen?
Eipä olekaan, jos teillä on lompakoita kaupan, virkkoi kivalteri; mutta koska te olette vain palvelija ettekä kauppias, haluan minä ottaa lähemmän selvän asiasta ... toivoakseni ette pane sitä pahaksenne ... minä olen suora kuin muorin vastakäännetty päällysnuttu.
Päivän Sana
Muut Etsivät