Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hiljaa, hiljaa, hieno herraseni! varoitti kivalteri; muistaako herra, missä me viimeksi tapasimme? Se ei kuulu minuun, vastasi Bruno, kääntyen selin kivalteriin.
Mutta ihmisten mielenkiinto ei yleensä kohdistu kauan lähimmäistensä onnettomuuksiin, ei ainakaan kapakassa, jonka vuoksi nytkin keskustelu siirtyi toisiin päivän uutisiin, joiden joukossa oli myös jotakin kivalteri Kronin vaimon murhasta.
Sitä ei sovi ihmetellä... Mutta miksi he eivät silläkään kertaa piiloutuneet paremmin?... Jäikö kekseliäisyys vankilaan? Kivalteri Kron, joka on Titzin taitava oppilas, sai heistä vihiä, sahasi itselleen väylän Hästholmeniin ja sieppasi rakastavaiset vuoteesta. Voi peijakkaan raukkoja!... Olipa sekin herääminen! Sitä voi todellakin sanoa putoamiseksi taivaasta suoraan hornan kattilaan.
Nämä seurasivat kaikkia hänen liikkeitään mitä syvimmän huolen valtaamina. Kron, kuiskasi hän miehensä korvaan; joku hiipii tuolla oven takana... Mene sinne varpaillasi ja katso, kuka siellä on. Kivalteri noudatti kehoitusta ja avasi äkkiä oven. Se on Karin, huusi hän. Mitä sinä tahdot? Sinäkö siellä oletkin, senkin piru! huusi rouva; tule tänne sisään ... tule silmänräpäykseksi!
Sanalla sanoen oli kivalteri Kron sellainen mörkö, jonka kaltaisia ei ole monta pohjolassa. Tämä mörkö, niin peljätty kuin hän olikin virastossaan, oli kuitenkin kotonaan lauhkea kuin lammas, mikä seikka yleensä ei ole harvinaista ankariin herroihin nähden. Rouva Kron, kivalterin Nemesis, oli ennen kuin meni naimisiin Kronin kanssa ollut leski ja vaatekojun omistaja.
Isän ja pojan kasvot olivat melkein yhtä kalpeat kuin kuolleen. Minä huomaan sen... Sepä tapahtui äkisti, sanoi asessori, pidellen ruumiin toista kättä ja tarkastellen hänen kasvojaan. Niin, kovin äkisti! valitti leskimies; hänen tuskansa olivat kauheat. Vai niin, vai niin, mutta, jupisi asessori, lähestyen kivalteria, milloin hän kuoli? Täsmälleen tunti sitten, vastasi kivalteri.
Minun täytyy pyytää sinua ottamaan huostaasi huomispäiväinen esityslistani, sillä käsitäthän, etten minä mitenkään voi huomenna saapua kuninkaalliseen poliisikamariin... Eihän poliisimestari vaatinekaan, että minä... Totta hemmetissä täytyy sinun huomenna olla poliisikamarissa, vastasi Jakobinseudun kivalteri, vaihtaen seuralaistensa kanssa merkitseviä silmäyksiä.
Mitä tämä oikeastaan on? huudahti rouva samassa, painaen kädellään rintaansa. Sinä olet hyvin sairas tänä iltana, lausui kivalteri, työntäen listansa syrjään ja nousten; sinun täytyy mennä vuoteeseen, ja minä lähetän Karinin hakemaan asessoria. Hyvä Jumala, miten sinä olet löyhä, rakas Kron! sanoi vaimo.
Syytetäänkö minua jostakin? kysyi mustalainen; sepä olisi hauska tietää. Tänään on varastettu muuan lompakko, saneli kivalteri, ja minun täytyy saada siitä selvä ... velvollisuuteni on siis tarkastaa jokainen, jolla on lompakko enemmän kuin hän tarvitsee... Näyttäkää se nyt vain minulle kiltisti, niin tulemme jälleen yhtä hyviksi ystäviksi kuin olemme olleetkin.
Vaimo vaikeni vaikeni ikuisesti. Isä ja poika polvistuivat hänen jäykistyneen ruumiinsa ääreen. No, mitä tänne kuuluu? kysyi asessori Hagel, astuessaan hengästyneenä kivalterin makuukamariin, lähestyen sohvaa, jolla kuollut makasi. Kuollut, kuollut! vastasi kivalteri, joka istui sohvan vieressä olevalla tuolilla. Kuollut, kuollut! toisti Albert, seisoen akkunan luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät