United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luullakseni minä olisin tyytyväinen jos vaan saisin kuunnella yhtä semmoista jälleen! Käske T:ri Lutherin olla varoillaan; mutta jos hän tulee Mainziin, kyllä minä aion kuunnella häntä." Mitä hyvää Johan von Weselin sanoissa oli, se ei siis ole hukkunut, vaikka hänen kirjansa poltettiin. Elsan kertomus. Wittenbergissä, Heinäkuun 13 p. 1520.
Ne olivat nämät: "ettei se ole munkki-elämä, joka pelastaa munkit, vaan Jumalan armo;" ja "että ainoastaan sama Pyhä Henki, joka innostutti Pyhän Raamatun, voi menestyksellä selittää sitä sydämelle." Inkvisitorit polttivat hänen kirjansa; josta, niinkuin kertojani jutteli, vanhin itki. "Miksi", hän arveli, "olivat ihmiset niin vihoissaan hänelle?
"Saan tanssia tyttären kanssa, ha ha ha! Luuletkos niin? Ei, rakas veli, hänellä on pieni elehvantinluinen kirjansa täyteen töherretty nimiä. Taitaisitko sinä kuvitella itseksesi, että sellaisella tytöllä on yhtään tanssia annettavana sinun laskuusi, vaikka sinä tiedät että..." "No minä tiedän kaikki".
Muuanna keväänä, kun toverit jo tuumailivat laittaa pois koko miehen Helsingistä vetelehtimästä, suuttui Eemeli, katseli tulisessa vauhdissa vielä kerran kirjansa läpi, ja meni tenttasi niinkuin tuiskussa. Ei uskonut kukaan, kun hän sanoi, että nyt hän aikoo valmistua, sillä sen hän oli sanonut jo kymmenen kertaa ennen.
Olet sinä hyvin kummallinen. Enhän minä sillä tapaa ole sanonut koskaan." "Noh, sopikaa pois. Kerttu, tuleppas näyttämään tuota kaunista joululahjaasi, josta emme tiedä, mistä se on tullut." "Pukki sen toi", niin minulle aina ennen vakuutettiin, kun lapsena lahjoja sain, ja siihen selitykseen ai'on vieläkin tyytyä", sanoi Kerttu, tuodessaan kirjansa esille.
Emäntä sanoi tässä kerran, että siellä olisi hyvä mökin paikka, jos ketä haluttaisi ruveta sitä tekemään. Ja kyllä se näkyy niin olevankin. Joko te kohta rupeatte tekemään? kysyi Liisa ja pani kirjansa ikkunan penkille. Minäkö? kysyin minä takaisin ja hämmästyin kovasti sitä kysymystä. Kuka teille on sanonut, että minä ? Emäntä sanoi, että te olette aikonut minkätähden ei!
Kertokaat heille, etten minä aikonut pettää häntä, mutta johdatin hänet paulaan; ja jos he joskus voisivat vapauttaa hänet ja te näette hänet jälleen, sanokaat hänelle, että minä olen pitänyt hänen kirjansa." Hyvä pappi puhui jotakin myöskin siitä, että Fritz on ollut hänen pelastuksensa.
Mikä siinä oli kirjansa ääressä ollut nuokkuvinaan, mikä mitäkin puuhaavinaan, mutta siihen puuhan sekaan oli aina huokaus puhjennut, ja nenäliinaa oli tiheään ollut tarvis. Se oli ollut semmoista yleistä, hiljaista ja salaista, mutta syvää mielenhaikeutta koko päivän.
Hän oli syyllinen, se oli tosi ja hän sen itsekin tunsi, mutta siitä häntä myös piestiin ilman armoa. Hänen rakas kirjansa oli joutunut tulen omaksi, ja pieni Ruusa, ainoa, joka hänelle oli rakas tässä perheessä, vaikeroitsi hänen tähtensä. Tuo ilkeä poika, joka oli kaiken alkusyy, pääsi rangaistuksesta vapaaksi, niinkuin ei mitään olisi tehnyt.
Sitten nousi hän ylös, otti kirjakaapista esille kirjansa, jonka oli saanut ylioppilaalta, sytytti kynttilän ja alkoi lukea; sivun sai hän vaan luetuksi, ja vaipui sitten ajatuksiinsa. Laskien käsivartensa kirjalleen istui hän kauan aikaa painaen päänsä kirjaansa. Silloin kuului portailta Mathildan askeleet.