Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kaiken tuon heti saat sa, ja jos vain suo ikivallat meidän rikkaat sorruttaa Priamoa ikilinnat, kantaos laivalles sinä kultaa, vaskea kyllin, muille kun murrat tien ja akhaijeill' on jako saaliin, ottaos saaliikses kakskymment' iliotarta, joit' ihanaisemp' on Helene vain, argotar armas.
Kun näit sä kansan, joka vaivoissansa Ei sortunut, vaan kesti taistellen, Kun näit tään kaiken, silloin tunteissansa Kai nuori rintas kuohui aaltoillen! Ja tunne syttyy pyhän innostuksen, Maan eestä tään sä tahdot toimimaan, Pois poistat esteet, murrat vastustuksen, Työ-alas löydät, riennät Aasiaan.
Armas Elli, sydämmeni Luokses aina ikävöipi, Iloton on elämäni Jos et sille sijaa suo. Niinkös vain? Niinkös vain? No anna tänne sydämmes, Ma taskuhuni pistän sen Ja kaunihisti kantelen. Kuules, armas Elli kulta, Pilkallasi pistävällä Rinta raukan murrat multa, Tuonen tielle työnnät mun. Vuotas vain! Vuotas vain! Maitotilkan sulle tuon, Se rinnan rohto oiva on Ja pelastaa sun elohon.
Ole vaiti ja anna minun puhua!... Kun minä olen kuollut, murrat makasiinissa irti yhden lattialaudan ... neljännen akkunasta lukien... Kivalteri katseli vaimoaan suurin silmin. Hän luuli tämän hourivan.
Se ansiokas työ on; minä voitan, Mit' isä hukkaa: ukon tavarat; Kun vanhat kaatuu, nuoret nousevat. Neljäs kohtaus. Osa nummea. Mökki lähellä. KENTIN KREIVI. Tass' on se paikka; sisään, herra, käykää; Yö-ilman raakaa hirmuvaltaa luonto Ei kestä. LEAR. Suo mun olla. KENTIN KREIVI. Herra hyvä, Sisähän. LEAR. Sydämenkö murrat multa? KENTIN KREIVI. Omani ennen murran. Sisään käykää.
Pohjolan mies käänsi kasvonsa yhdellä nytkähdyksellä ja sanoi Carvillea kohden: Niin, sanoin itsekseni: sinä murrat hänet mutta se käy, sanoin huolettomasti. Tahi olin vain sanovinani huolettomasti, sillä minä tahdoin, että sen *täytyi* käydä. Sillä ensiksi ja viimeksi oli voitettava. Sen tiesin ja tahdoin niin. Raolo Bratianu sanoi, liikahtamatta, suoraan ilmaan: Kerro edelleen.
Kun näit sä kansan, joka vaivoissansa Ei sortunut, vaan kesti taistellen, Kun näit tään kaiken, silloin tunteissansa Kai nuori rintas kuohui aaltoillen! Ja tunne syttyy pyhän innostuksen, Maan eestä tään sä tahdot toimimaan, Pois poistat esteet, murrat vastustuksen, Työ-alas löydät, riennät Aasiaan.
Toisin on Kalevalassa: Siellä Untamon avuksi Joukko noussut on jalalle. Väinö, Ilmari ja Kauko, Kalevalan kuuluisimmat, Joukon johtajiksi käyvät. Jollet nyt visusti riennä Miekan työhön, Niin petät sukusi koston, Murrat veljiesi toivon, Vapautemme KULLERVO. Vaiti vaimo! Sit' ei urhoksi sanota, Jok' ei tunne tehtäväänsä. Tähän asti teit hyvästi. Nyt edellä joukon juokse Untamon talohon yöksi.
Ristinpuustas vakuutit Täytetyksi toimesi, Niin sa vastaat vieläkin, Taivahistas katsoen Synti-raukan suruihin, Syömen kivenkovuisen Murrat, Jesus armias, Mulle olet laupias! Tämä virsi, sanoi Toby, asetti uuden kuvan hänen sisällisten silmiensä eteen.
Nouse nyt, sanoin minä hänen ollessaan keskellä lausetta ja hän nousi ja jatkoi puhumistaan ja liikkui ja käveli ja puhui ja oli Elias ja aivan rauhallinen. Taivaan kiitos, sanoin itsekseni ja seurasin häntä tuuma tuumalta enkä hellittänyt. Se käy, se käy, sanoin itsekseni: Sinä murrat hänet mutta se käy.
Päivän Sana
Muut Etsivät