United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuules nyt, sanoi Ewelyn ja teki liikkeen ikäänkuin tarttuakseen pohjolaisen käsivarteen; Carville puolestaan, kokonaan painautuneena nurkkaansa, tuijotti pohjolaisen kasvoihin, ja Raolo, kiristäen hieman silmiään, hymyili eteensä paperossinsa savukiemuroihin. Pohjolainen sanoi: Niin, tiesin että tulisin tappamaan ja tapoin.
Se onkin ihmeellistä... Mutta ajattelen usein, että ajatusten näkymättömät aallot ajatustemme salatut langat, vierivät matkallaan toisiin aaltoihin ja lankoihin ja niin saapuvat ne vääristyneinä määräänsä, sen luo, jota ajatellaan mutta perille ne saapuvat... Sillä äitini ajatus ilmeni aivan selvään sävelmässä. Mutta kerro siis, sanoi Raolo ja sysäsi lasiaan pöytää vasten.
Ensimäiset pisarat putoilivat raskaina pöydän pintaa vastaan, ja me nousimme. Tule, Carville, sanoin ovelta. Tule, Carville, toistin, ja hän tuli. Ainoastaan Raolo Bratianu jäi seisomaan valkoisen häkin eteen ja antoi sateen virtailla ylöspäin käännetyille kasvoilleen, jalopeurain mylvinnän kuollessa äkillisessä hiljaisuudessa kuin hitaasti haihtuva huokaus.
Itse Raolo Bratianukin oli nojannut niskansa seinää vasten, ja hiljainen värinä kulki yli hänen kasvojensa, joiden silmät olivat suljetut. Pohjolan mies istui taasen leuka kädessään: Crangier istui tuolilla tunnin, ja minä en helpottanut, vaan jatkoin. Lopuksi tuli mies aivan levolliseksi.
Lammikkojen ylitse räpyttivät flamingot lamautuneine siipineen, ja pelästyneet korppikotkat piilottivat paljaat päänsä ja laahasivat ruumiitaan häkkien santaa myöten. Istukaa, sanoi Raolo tuimasti, ja musiikin yhä kaikuessa torvista, sanoi hän: Kuulkaa toki Salomea.
Raolo Bratianu vastasi: Tarkotan, että minulla oli ystävä nyt on hän kuollut, kaksi vuotta sitte, hän eli vain seitsemänkolmatta vuotiaaksi hän voi, milloin tahtoi, näyttäytyä ystävilleen... Minä hymähdin: No, Raolo, romanialaisilla on nyt vilkas mielikuvitus... Hän voi näyttäytyä, toisti Raolo ja kääntyi minuun.
Raolo Bratianu hymyili yhä sinisiin savukiemuroihinsa: No, paras ystävä, sellaiset nyt ovat asioita, joita kuvittelee jälkeenpäin ja sommittelee kokoon yksikseen öinä, jolloin ei voi nukkua. Pohjolainen oli noussut nurkastaan. Ojentautuen pöydän ylitse, nojasi hän päänsä molempiin käsiinsä: Voitte itse arvostella, sanoi hän. Mutta kertomus on pitkä. Minä olin kääntänyt kasvoni ikkunaan päin.
Ja korppikotkien kirkuna kun kumarruimme eteenpäin pöytämme ylitse, saatoimme nähdä ne, pimenevissä, varjojen kietomissa häkeissään, joissa ne ojentelivat paljaita, kummituksennäköisiä kaulojaan viilteli kuin vääntökairan vinkuna torvisoittokunnan melun lävitse. Salomea. Vastaaja oli Raolo Bratianu. Kuinka salamat ovat vaaleita, sanoi Francis Ewelyn ja siirsi viheriää lasiaan.
Raolo Bratianu vaikeni tuokion ja sanoi sitte hieman muuttuneella äänellä: Mutta ainoastaan omille ystävilleen, ainoastaan niille hän voi pinnistää kuvansa esiintymään. Vieraita ei hän voinut saavuttaa. Kuoliko? kysyi Raolo hämillään. Hän ampui itsensä. Kas, sanoi Carville ja nousi puoleksi; salamoi jälleen. Niin.
Ja me harjottelimme kaikki yhdessä Crangierin kera. Nuoralla tanssijalla on sama tunne tai tunteettomuus kuin minulla oli harjotuksen aikana. Pohjolainen ojensi kätensä lasiaan kohden: Onko täällä lainkaan viiniä? kysyi hän. Tässä, vastasi Raolo ja kaasi hänen lasiinsa. Pohjolan mies joi: Harjottelimme koko ensi näytöksen, mutta minä pysähdyin siinä, missä lumivyöry vierii tunturilta.