Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kuoliko isänne, kun olitte pieni, kysyi Toini. Ei, hän eli viisi vuotta kauemmin kuin äiti, mutta koti ei sitte enää ollut koti. Isä oli sellainen kuin useimmat meistä miehistä. Hänen työnsä ja toimensa oli hänen maailmansa. Lapset olivat hänelle olemassa ainoastaan käskyläisinä, vaimo oli hänelle perheenäidin velvollisuuksiin sitoutunut naishenkilö. Eilert Olsen huokasi raskaasti.
Hänen lankonsa olisi nainut pahantekijän sisaren; ja vaikka tämä kihlaus tietysti kaikessa hiljaisuudessa purattiin sen kauhean häpeän tähden, joka Fletwodeja oli kohdannut, niin luulen, ettei eno raukka milloinkaan toipunut tästä hänen toiveidensa kuoliniskusta. Hän lähti ulkomaille ja kuoli Madeirassa kauan kiduttuansa." "Ja pahantekijän sisar, kuoliko hänkin?" "Ei; ainakaan minun tietääkseni.
"Nyt ymmärrät asian, Trot", lausui tätini. "Hän on mennyt!" "Kuoliko hän sairashuoneesen?" Tätini istui liikahtamatta vieressäni; mutta taas minä näin nuot eksyneet kyynelet hänen kasvoillansa. "Hän oli siellä kerran ennen", lausui tätini vähän ajan perästä. "Hän kitui kauan aikaa hän oli jo monta vuotta ollut heikkona ja huonona, hävinnyt mies.
Raolo Bratianu vaikeni tuokion ja sanoi sitte hieman muuttuneella äänellä: Mutta ainoastaan omille ystävilleen, ainoastaan niille hän voi pinnistää kuvansa esiintymään. Vieraita ei hän voinut saavuttaa. Kuoliko? kysyi Raolo hämillään. Hän ampui itsensä. Kas, sanoi Carville ja nousi puoleksi; salamoi jälleen. Niin.
"Mutta lapsi, kuoliko lapsikin, joka heillä oli, pieni tyttö nimeltä Laila?" "Sitä en tiedä, en ole kuullut mitään lapsesta," sanoi Lappalainen. "Ihmiset eivät vielä ole ruvenneet palaamaan ja luultavasti on siellä paljon hautaamattomia, koska ei löydy ainoatakaan elävätä olentoa Karasjoella.
Siihen jäi ukko höyläpenkille makaamaan, eivätkä nuot oikeudentunnon palvelijat katsoneet häntä sittemmin päin perin, jäikö hän elämään tai kuoliko hän. Kun ukko siinä kylmässä ikänsä ja aikansa oli, tointui hän sen verran, että kykeni kompuroimaan ylös ja lähtemään liikkeelle. Tuosta piinapenkistään tuli hän suorastaan meille ja tuon tapauksen tähden hän niin ankarasti vapisi.
"Ja elikö hän onnellisena, kuoliko surtuna, hyvä isä?" kysyi Katri yhä vaan samalla rauhallisella, vakaalla äänellä. "Hänet saattoi siihen avioliittoon maallinen, kenties rikollinen kunnianhimo", vastasi isä Klemetti; "ja hän sai palkakseen turhuutta sekä mielen levottomuutta.
Vasta sitten hän ikään kuin horroksesta heräsi. »Kuoliko se...? Katso vetelystä, eihän se... Nouse ylös, musta...!» Esa potki, nosti mustan päätä. Mutta se oli kuollut. Esa rupesi harmista kiroilemaan, kiroili oikein itkussa suin, sillä tuo hevonen oli ollut hänen kumppaninsa melkein jokaisessa urotyössä, joilla hän oli mainetta niittänyt. Ja nyt se makasi tuossa. »Musta, musta parka!»
Boëthiukseni vaimo!" "Hän on kuollut", sanoi poika lyhyesti. Prefekti aikoi tarttua hänen käteensä. Severinus ei sitä sallinut. "Poikani! Severinus parka! Kuoliko hän lähettämättä minulle tervehdystä?" "Kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. Ne koskivat sinua." "Mihin tautiin hän kuoli?" "Tuskaan ja katumukseen." "Tuskaan", huokasi Cethegus. "Sen kyllä ymmärrän. Mutta mitä katumista hänellä oli?
Se oli mennyt tiellä kulkevia haukkumaan, niin kuka lienee ollut roisto, joka oli sitä pistokkaallaan iskenyt niin, että se siihen paikkaansa typertyi suulleen lumihankeen, eikä karva värähtänyt, kun ne sen sieltä kantoivat pihaan.» »Kuoliko se? kysyin minä ehdottomasti.»
Päivän Sana
Muut Etsivät