United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä pahempi lapsus calami ilmautuu Kullervo-runoissa. Untamon väki surmaa kaiken Kalervon kansan, paitsi yhden neidon, joka sitten synnyttää Kullervon. Kuitenkin tapaa sittemmin Kullervo myös isänsäkin elossa ja hyvässä terveydessä.
POTERO. Kullervon keralla kosto Käy Kalervon kantapäillä. HIEPRO. Varjele vakainen luoja! KALERVO. Sepon miehiä ovatko, Vaiko Untamon uroita? Kullervolle. Ehkä etsivät sinua. Mun sukuni surmannevat. Aseihin joka elävä! Kirves, keihäs, miekka! Muut, paitsi Kullervo ja Armi, hapuilevat hätäisinä aseita. Maltu, Rauhoitu, Kalervo vanha, Tässä on sukusi turva.
Vartijat kantavat pois Untamon. Kullervokin poistuu toisaalle synkkänä. Nyt minull' on toivo suurin Saalihista suurimmasta, Kullervosta Katsoo ympärilleen hänkin poistui. Olvitynnyriä tuovat! Tuolta toista! Oivalsivat Korjata iloisen palkan. Kantavatpa kaikenlaista Muuta saalista mukana Kipot, haarikatkin!... Tässä Kelpo kekriä pidämme. Joukko kertyy mikä mitäkin ryöstösaalista kantaen.
Kärpän korvin, saukon silmin Tarkoin kuulen ja tähystän, Tuulena sanoman saatan. Mutta kuulehan! Ihana Ajatus minussa nousi. KULLERVO. Mik' ajatus? ILLI. Yösydännä, Kun on Untola unessa, Kun pirtissä raskas kuorse Hämmentää sirinät sirkan Minä piistä lyön kipinän, Uunille pärekasahan, Seinän luo viritän taulan: Untamon upea pirtti Tuokiossa on tulessa!
ILLI. Untamon pojat kukisti. HIPPO. Taas kamahti kahta päähän Maahan vierivät verisnä. ONERVO. Tuota harmaata urosta Toiset näyttävät tukevan. Oisi kuollut pirttihinsä! ILLI. Se on Untamo utala. Hurjasti sen kalpa käypi Epätoivossa rajussa. Kotro kaartavi avuksi. ONERVO. Sepä silpaisi sivulta Miestä kaksi päättömäksi, Niinkuin niittäjä rivakka. Hänet Kullervo hätyytti Pois ei tahtonut apua.
Tuon tulenko ahjostansa Irti laskisin salolle, Hurjalle hävitystyölle? Sin' olet kesytön orja, Orjan leima on sinussa, Untamon kotona pantu. Vapaudessa vaaran toisit. Minussa on orjan leima, Untamon kirojen uurto! Uhkamielisesti. Mut minussa myös elävi Kalervon kamala tahto, Sortajata syyttäväinen. Eikö tallattu minussa Sydämmen jokaista tulta, Jota luontoni palona Pyhästi totella tahdoin?
Suvustansa suurellinen, Ystävä ylemmillensä, Ankara alemmillensa; Entistäkin ankarampi Sitten kuin Kalervon poika Anjan rosvota yritti. Sukuhunko halvan verta! Untamon äkä ja kiukku Hänet täällä kun tapasi Ilvon yllytti uhemmin. TUIRO. Tuota heille jo kuvasin. MUUT. Jatka, Illi! ILLI. Korvat auki!
Meni hän tupahan tuosta eipä tunneta tuvassa: "Mistä vieras veen takoa, kusta kulkijain kotoisin?" "Etkö tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa, jonka Untamon urohot veivät kanssansa kotihin ison vaaksan varrellisna, emon värttinän pituisna?" Emo ennätti sanoa, vaimo vanha lausuella: "Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki!
Koko Untamon suku, naiset niinkuin miehet, nyt yksissä tuumin neuvoittelevat, mitenkä tuo vaarallinen poika saataisiin hyvissä ajoin hävitetyksi. He koettavat jos joitakin surmakeinoja. Viimein he hirttävät hänet puuhun, mutta siinäkin hän huoleti piirustelee kuvia tammen tyveen: Siinä miehet, siinä miekat, Siinä keihä'ät sivulla.
UNTAMO. Eikö jo Kalervon poika Kylliksi tuhoja tehnyt Untamon suvun suruksi? Lapseni ihanan annoin Orjan katsoa katalan, Niin lapselta silmät puhkoi, Kätkyen tulella poltti. Eikö se sydäntä särryt? Tuumaelin, mietiskelin: Kirvehen pojalle annoin, Käskin kasken kaadantaan. Hän ihastui, irvisteli, Iloitsi ja ylvästeli, Näki kuutena kuvansa.