United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja juuri tuo minun luontoni sai eilen voiton ja pakotti minut sanomaan jotakin karkeampaa ja jokapäiväisempää kaiken tuon runollisuuden päälle, josta koko illan olimme puhuneet. Siinä kaikki. HILMA. Kaunis selitys todellakin! Miksi sinä viivyitkin niin kauan? Olisit mennyt tiehesi, kun sinun rupesi tulemaan ikävä
Ainoa mahdollinen on, että matkustan. LEENA: Eroaisimme ? Ja hyvästittä! Kun saisin ottaa sinua kaulasta ja hyväillä vähäsen, tulisit kohta järkiisi. Uuno! Täällä ei ole ketään! Uuno! UUNO: Niin, Leena, semmoinen on luontoni: joko tahi! Mistään välitiestä en tahdo tietää, se on minulle ilmaa! Oletko oikein juoksemalla tullut, kun noin läähätät? UUNO: Ei. Eikä saavukaan.
Uskon omaan viisauteeni ja se on herännyt minussa mutta ei enempää siitä. Palatkaamme nyt maallisiin harrastuksiimme. Jos siis täten olen järjestänyt Apekideen asiat, mitä aijon Ionelle? Tiedät jo, että aijon tehdä hänestä kuningattareni morsiamen sydämeni Isiksen. Vasta hänet nähtyäni tunsin, kuinka syvään rakkauteen luontoni on kykenevä.»
*Rosmer*. Minkä tähden häntä juuri idiootiksi luulette? *Brendel*. Enkö sitä paikalla nimestä kuule, että sen omistaja on plebeiji? *Kroll*. Sitä vastausta en olisi odottanut. *Brendel*. Mutta minä tahdon voittaa luontoni. Muuta keinoa ei ole. Kun mies minun tavallani on elämänsä käännekohdalla . Se on päätetty. Minä rupean tekemisiin tuon henkilön kanssa koen saada sopimuksia toimeen
Nämät äitini hartaat sanat muistettuani tulin vallan toiselle tolalle ja rohkeammaksi tuli luontoni. Nyt en enään väliä pitänyt, vaikka minua vietäisiin mailman ääriin; ainoa asia, joka minua vähän suretti, oli se, mitä äitini sanoisi kotona, kun liian kauvan rupean kaupunkimatkallani viipymään.
Silloin tällöin käymme linnassa, jossa korkea sisaremme Chriemhild vallitsee. Mutta minun luontoni on aina vetänyt minua porvarillisiin, ja pappila sopii paremmin kuin linna. Paitsi sitä minä en voi mitään siihen, että vähän pelkään rouva Hermentrudia, varsinkin silloin, kuin molemmat poikani ovat muassani, sillä he ovat hyvin taipuvaiset porvarilliseen vapauteen käytöksessään.
Yhtä vähän minä voisin tuomita semmoisia ihmisiä, jotka eivät ole minun omaisiani, vaan joita kumminkin olen oppinut rakastamaan niinkuin omaisiani. Ja juuri siksi, että se on rakkaus, joka minulle asian selvittää, en minä tarvitsekaan erityisesti Jumalan välitystä tässä tapauksessa ymmärtääkseni, ettei minun ole tuomitseminen. Inhimillinen luontoni sen minulle jo selvittää.
Niin, tämä nyt oli minun rakkausjuttuni! Mihinkään muunlaiseen naimiseen en minä, suoraan sanoen, luule luontoni soveltuvan"... "Eipä, ei, siinä puhuu hän asian paikalleen!" tuumasi Saara.
Niin tyyni ja rauhallinen hän oli. Minä olen tämän, totuuden puolesta aina kiivaan luontoni perinyt nähtävästi toisaalta, tai on se minussa aivan perimätöntä, omintakeista. Tämän asian ratkaiskoot tiedemiehet. Kun siis nyt isä oli jo pöydässä ja minua ei kuulunut, kutsui äiti: "Maiju... Ruoka on pöydässä!" Suhahdin yksinäisessä huoneessani kiukusta ja syvennyin lukemaan.
Mutta kun ajattelen, että Lygia on puhdas kuin lumi vuorilla, niin rakastan häntä vieläkin enemmän. Kun muistan, että teidän oppinne on tehnyt hänet sellaiseksi, niin rakastan oppiannekin ja haluan omistaa sen! Mutta minä en ymmärrä sitä enkä tiedä, saatanko elää sen mukaan ja sietääkö luontoni sitä. Sentähden elän levottomuudessa ja tuskassa, ikäänkuin kulkisin pimeässä.