United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä minä tiedän sen, minä tiedän sen ja minä rakastan Häntä, joka ensiksi rakasti minua." "Hän poistaa kaikki pelot. Saatanko minä pelätä kuolemaa? Hän, jonka eteen minun täytyy mennä, on minun Vapahtajani, minun Lunastajani. Hän rakastaa minua ja minä rakastan Häntä. Minä saan nähdä Hänen ja saan asua Hänen luonansa ijäti."
Se on hyvä, sanoi hän vielä kerran haluaisinpa tietää, ovatko hänen kauniit siniset silmänsä mustuneet ruudin savusta? Taas nuo siniset! Taivaan pyhät, Kustaa, olisitko tosiaankin ollut prinsessa Ulriikan ensimmäinen lemmitty! Etkä sinä ole minulle sanaakaan siitä virkkanut... Nyt vasta johtuu mieleeni, mitä kirjeessäsi kysyt. Sormus... Kustaa, saatanko luottaa vaitioloosi ja kirjeenkuljettajaan?
Mutta kun ajattelen, että Lygia on puhdas kuin lumi vuorilla, niin rakastan häntä vieläkin enemmän. Kun muistan, että teidän oppinne on tehnyt hänet sellaiseksi, niin rakastan oppiannekin ja haluan omistaa sen! Mutta minä en ymmärrä sitä enkä tiedä, saatanko elää sen mukaan ja sietääkö luontoni sitä. Sentähden elän levottomuudessa ja tuskassa, ikäänkuin kulkisin pimeässä.
»Ione», Apekides virkkoi painaen Ionea lähemmä itseään ja katsellen häntä hellästi, »saatanko ajatella, että tämä ihana vartalo, tämä kaunis sydän on tuomittu ikuiseen tuskaan?» »Dii meliora!» Ione sanoi käyttäen sitä sanamuotoa, jolla aikalaiset olivat tottuneet manaamaan pahaa ennustusta. Nämä sanat ja vielä enemmän niihin sisältyvä taikausko loukkasivat Apekideen korvaa.
Toivonen vastasi: »Saatanko minä olla hyvillä mielin helvetistä, ja siellä nähdä piruin kauheutta ja sieluparkain vaivaa ja piinaa?
Viimein voitti halu saada sydämensä lemmityn kanssa vaihtaa muutama sana kaikki arvelut, ja hän käytti hyväkseen sopivaa tilaisuutta, kun useimmat vieraista katselivat sitä loistavaa tulitusta, jota ulkona poltettiin, ja puhutteli Elviraa näin: "Rouva vapaherratar! Näen ett'ette ole onnellinen. Sanokaa, saatanko tehdä mitään hyväksenne?
Samoin kuin tuo silloinen pieni riitammekin. Sinä pidit puolesi kuin karoliini. Mutta asiasta toiseen: oletko kuullut päivän uutisia? En. Mutta jotakin erinomaista lienee kai tapahtunut; tiedänhän, ettet sinä koskaan tule ilman syytä. Saatanko olla sinulle hyödyksi jollakin muulla tavalla kuin viimeksi pyytämälläsi, ystäväni?
Saatanko koskaan unhottaa sitä?" "Semmoinen kuin silloin olit, sisareni usein jälestäpäin olen tuota ajatellut olet aina ollut minulle. Aina olet osoittanut taivaasen päin, Agnes; aina johdattanut minua johonkin parempaan; aina kääntänyt huomiotani korkeampiin asioihin!" Hän pudisti vaan päätänsä; hänen kyyneltensä takaa näin saman surullisen, tyvenen hymyn.
Kuka muu saattoi vaatia hänen vertaan kuin se, joka pelkäsi hänen todistustaan? Kuka tätä todistusta pahimmin pelkäsi? Egyptiläinen Arbakes!» »Kuulkaa häntä!» Arbakes sanoi, »kuulkaa häntä! Hän pilkkaa jumalia. Kysykää, uskooko hän Isikseen?» »Saatanko pahaan henkeen uskoa?» Olintus huomautti rohkeana. Kauhun värähdys puistatti joukkoa.
Sillä minä tiedän sen, minä tiedän sen ja minä rakastan Häntä, joka ensiksi rakasti minua." "Hän poistaa kaikki pelot. Saatanko minä pelätä kuolemaa? Hän, jonka eteen minun täytyi mennä, on minun Vapahtajani, minun Lunastajani. Hän rakastaa minua ja minä rakastan Häntä. Minä saan nähdä Hänen ja saan asua Hänen luonansa ijäti."