United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Armas Elli, sydämmeni Luokses aina ikävöipi, Iloton on elämäni Jos et sille sijaa suo. Niinkös vain? Niinkös vain? No anna tänne sydämmes, Ma taskuhuni pistän sen Ja kaunihisti kantelen. Kuules, armas Elli kulta, Pilkallasi pistävällä Rinta raukan murrat multa, Tuonen tielle työnnät mun. Vuotas vain! Vuotas vain! Maitotilkan sulle tuon, Se rinnan rohto oiva on Ja pelastaa sun elohon.
Mutta, Anna-Maija, minä en tästä lähtein voi olla niin paljon heidän kanssansa kuin ennen. Lapsenpiika. No, no, tottuuhan pikkulapset jos mihinkin. Nora. Niinkös luulet? Luuletkos heidän unohtavan äitinsä, jos olisin aivan poissa? Lapsenpiika. Herra varjelkoon! aivanko poissa! Nora.
Kirjutappas kohta tarkoin miten se d sinun tavallas oikein äännetään? Niinkös että kielen nenä vaan hellästi tapaa ylähampaihin, niin että henki pääsöö kielen ja hampain välite' kulkemaan? Eikös se oikeistaan ole sekaääni puustavista drs? johon taitaisi v:kiin lisättää? Hyvin tekisit, jos kerääisit teien puolen satuja niin paljon kuin taitaisit.
Niinkös sinä arvelit sanoa, Ramorny?" "Kumminkin", sanoi Ramorny, "olette te enemmän rakastettu kuin pelätty, ja se on vaarallinen asia prinssille.
Tyytyväisyys ja yltäkylläisyys on nuorella parilla jokapäiväisenä onnena. Maria kukoistaa kunniassa ja kauneudessa. Ruusut ovat palanneet entistä kauniimpana hänen kasvoilleen. Näitä ihaeli usein Kaarlo ja kutsui Mariata "kultanupuksensa". Niinkös toki ... sinä olet se kettu, äännähti Maria noihin Kaarlon imarruksiin.
Viattomuuden kuva kummoinen! Siveä on hän sekä suloinen! AINA. Mik' onpi nimes? LAURI. Lauri! AINA. Lauri vai! Se kaunis on!... LAURI. Ja sun? AINA. On Aina; kai Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet. LAURI. On oikein ihanainen! AINA. Niinkös luulet? No sepä vallan lysti oli vasta! LAURI. Suo anteeks', että estän haastamasta.
»Oho, anna anteeksi», sanoi John ja puhalsi savun suustansa toiselle sivulle. Sitten hän heilutteli Tyysää polvellaan. »Ajetaankos hummalla, Tyysä? Körö, körö kirkkoon, mustalla ruunalla, valkealla varsalla kotiin, niinkös?» Ella ja Arvikin tulivat lähemmäksi. »Pappa kuulee», sanoi Ella. »No, lapseni, mitä sinulla on papalle sanottavaa?» »Että mitä varten tämä kaikki on tullut?» »Mikä kaikki?»
Minä kävin Norjassa myymässä nahkoja, jotka olivat hänen; kyllä hän kykenee maksamaan." Iso ruotsalainen rupesi arvelemaan. "Melkeinpä luulen", sanoi hän, "että olisi yhtä hyvä tehdä suorastaan loppu koko suomalaisjoukosta; se on minulle vähäpätöinen asia." "Niinkös tuumit?" virkkoi Matti.