United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iso sikakin oli tyytyväinen heihin, kohottautui makuultansa pystyyn, katseli heitä istualtaan, perä pehkukuopassa, kallellapäin, kuin mietiksien ja ikäänkuin sanoakseen että: no minkäpäs sille asialle enää voi, äännähti ennen kylellensä painautumista hyväksyvän lyhytajatuksisen: »Noh!» Sillä välin oli äiti tullut tupaan.
"Hyvää yötä, herra ylikanunamies!" sanoi hän yht'äkkiä. "Noo!" äännähti tämä "joko sinä nyt lähdet? Ui, miten jalkaani pakoittaa!... Hyvää yötä, hyvää yötä, harvinainen ystäväni!"
"Pilan-päite, prinssi, ilmoittakaa minulle, mitä te minulle tekisitte?" "Mitä minä tekisin teille?" äännähti prinssi innoissansa. "Minä en tarjoaisi teille satatuhatta, vaan puolen miljonaa markkaa ruokarahoiksi ja pitäisin kuukausittain kaksikymmentä-tuhatta varaltanne pikku-tarpeisiinne.
Hakekaa sieltä liiteristä koreita lastuja, että saatte leikkiä, tehdä huoneita ja semmoisia. Menkää nyt, niin olette kilttiä.» »En minä.» Ville aikoi ruveta ääneen itkemään, mutta isä äännähti ja silloin hän lakkasi kuin naulaan. Hellu tulikin hetken päästä kotiin ja leipäpalasia oli pussissa sen päivän varalle.
Olgan haudellessa Andrén otsaa lumella, seisoi hänen isänsä kumartuneena, yli tuon vierahan, jok' oli hänen henkensä pelastanut. Veri virtasi hänen rinnastaan, punasi lumen siltä kohdalta. Thorsen katsoi noihin mustihin silmihin, jotka kiiluivat kuumehin välkkyen tähtien tuikkivassa valossa. Thorsen hypähti taaksepäin. "Aina!" äännähti hän vapisevin äänin, "näinkö saan sinut kohdata jälleen?!"
Pian hän kuitenkin teki päätöksensä. Käännähtäen vinhasti tupaan päin äännähti hän kuin armosta. »No ... sopii tulla, jos on asiaa», ja astui edellä sisään. Hänen astuntansa tavallisesti oli keveä, mutta nyt hän ikään kuin tahallaan jysäytteli joka askelella. Ja miehet vilkaisivat toisiinsa juuri kuin kysyäkseen »mennäänkö»? Sähähtivät sitten melkein kuin yhteen suuhun että »mennään nyt».
Monta kertaa hän itsekseen äännähti, välistä vienosti valittaen, väliin kamoittavan hurjasti ja nureksivasti. Tämän ääntämisensä hän tavallisesti äkkiä keskeytti, ainoastaan joskus hän lauloi yksitoikkoisesti, mutta suloisesti jonkun kätky-laulun, ikään kuin viihdyttääkseen sydämmensä riehuvia tunteita.
Kun Jussi Beltsebuubi oli kerran päässyt ripille, niin olihan päivänselvä että se osasi lukea. Näkihän sen lisäksi siitäkin että se kirkossa veisasi virsikirjasta, vieläpä kotonakin sitä joskus tarkasteli silmälasit päässä ja visusti kuten lukija ainakin. Hyvässä uskossa pyysikin hän nyt siis apua. Mutta ei. Mies ei kiirehtinyt. Imeksi vain piippua ja äännähti kavalasti.
Nähdessään lapsen nuoren emäntänsä käsivarsilla, avasi hän ihmeissään pienet harmaat silmänsä niin suuriksi kuin taisi. "Missä on isä?" kysyi Roosa hengästyneenä. "Kammarissaan", äännähti vanhus aivan säikäyksissään. "Minä haluan häntä puhutella. Sanokaa hänelle niin. Mutta lähettäkää ensin vaimonne tänne ylös! Tulkoon hän heti!"
»Glaukus! Glaukus!» Nydia äännähti tuskansa, katumuksensa ja epätoivonsa lannistamana vaipuen tajutonna lattialle. »Kuka kutsui?» Glaukus virkkoi matalalla äänellä. »Ione, olitko se sinä? He ovat vieneet hänet pois minä tahdon hänet pelastaa missä on tikarini? Haa! Tässä on! Ione, tulen sinut pelastamaan! Saavun! Saavun!»