Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Isänsä ja äitinsä katsoivat häntä nähtävällä tyytyväisyydellä, sillä hän näytti hyvin kansalliselta ja somalta. "Jopa olet valmis vieraita vastaan ottamaan," äännähti isäntä tuolle tyttärelleen. "Kunpa vaan jo tulisivat," kuului vastaus, ja sen jälkeen jäi äänettömyys jälleen hetkeksi aikaa pirttiin. Matti ja Leena istuivat täll'aikaa "piisituvassa," odottaen hääjuhlaansa.
Muuten, niinkuin sanottu, hän ei ollut ruma eikä kaunis, tavallisen näköinen vaan. Rouva Saksman, maalarin vaimo, kelmeä ja laiha, istui häntä lähinnä, hypisteli alituiseen toisen käden etusormella huuliaan ja kuunteli kumarahartioisena kunnioittavalla tarkkuudella rouva Ahlholmin puhetta, johon hän vähän väliä myöttelevästi äännähti.
"Sepä onkin tarpeellista," lisäsi Taneli, "kun saa jotakin viihdykettä ruumiillisesta työstä, sillä minullakin on niin outo olo ja ilkeä kammo siitä, mitä sille Ehnbergille tehtiin." "Siitä viisi," äännähti Juho, ryhtiänsä korjaten. "Eipä hän ollutkaan oikea mies; mitä hän toisen omaa suosittelikaan. Siitä suutuin niin silmittömästi sillä kertaa.
Laara seurasi kintereillä ja aloitti heti kartanolle tultua nuhdesaarnansa. Vieläkö sinä nytkin kykenet tekemään tyhjäksi, ettet käy juomassa... Nouse, nouse siitä veräjästä, eläkä kompuroi... No niin!... Siinä se nyt on silmillään... Laittaudutko pian seisoallesi... Samassa tempasi hän kauluksesta koholle. Elä, elä, äännähti autettava, aloittaen uutena miehenä matkansa.
»Niin. Sitä Pekka Hyväristähän minä tarkoitin», äännähti Antti, ja Jussi ihmetteli: »Vai sai se Pekka siitä tammastaan kahdeksan sataa! Ei ole tullut perätyksi koko talon asioita.» Hän jo haistoi Antin aikeet ja pani viime sanoillaan vastaan. Antti poltteli piippuaan ja antoi taas tulla asian puheeksi, sanoen: »Ikämieshän sitä sinäkin kohta olet...»
Täti ajattelee: Kukapa tietää ... ehkäpä tästä jotakin tulee! Yhä seisoo hän ovella. Kun petäjä oli hakattu puoliväliin poikki, keskeytti Kukkelman hakkaamisensa, kääntyi katselemaan voitonriemuisesti tätiin ja äännähti, suuret ja keltaiset hampaansa paljastaen: Si-so-jaa! Niin se menee! Nyt on jo alku tehty ... ja kun alku on tehty, niin on kuin kaikki olisi tehty!
Nyt olivat pakopaikassa olevat kansalaisemme ennenmainitun kunnaan rinteellä virvoittelemassa vihollisen pelosta murtunutta mieltänsä ja ihailemassa luonnon kauneutta. "Kas tuota, mikä musta tuolta näkyy," äännähti joku joukosta, osoittaen kaakon puolella olevata savua, joka pilvenä kohosi korkeuteen. "Voi, hyvät ihmiset!
Mutta hän tekeytyi kuitenkin niinkuin olisi erinomaisella tarkkuudella seurannut, ja sitä osoittaakseen hän aina väliin äännähti; sanoi milloin »hm», milloin »niin», milloin »jaa», milloin »jaha»; aina sen mukaan kuin kulloinkin luuli soveltuvan. Ja ilman että hän sitä juuri ajatteli, oli suu kohteliaassa hymyssä kaiken aikaa, se kuului niinkuin asiaan.
Eräänä päivänä kulki hieno, erinomaisen hyvinpuettu herra pitkin puistokäytävää; hän käveli kädet selän takana, hieno kävelykeppi kädessä ja tähysteli pilviä, niin ettei huomannut pientä tyttöstä, joka istui tiepuolessa. Tyttö äännähti kun kulkijan jalka sattui häneen. Herra oli tohtori Lindfält, tytön oma isä.
»Kuka sitte, ei kukaan muu olisi saanut sitä tällä kertaa keittää. Tule, Kyllikki!» He istuutuivat pöydän ääreen ja joivat sanaa sanomatta, ainoastaan toisiaan katsellen. Lapsi äännähti, molemmat nousivat nopeasti. »Mikä pojua vaivaa ikäväkö tuli...?» puheli Kyllikki hellästi. Nosti pienoisen ylös ja alkoi puhua hänen kanssaan katseilla, kasvonilmeillä ja pienillä herttaisilla päänliikkeillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät